RV 32+

Huh helpotusta! Tällä viikolla käväisin ultrassa painoarviossa, ja mittausten mukaan vauva kasvoi nätisti keskikäyrällä. Ilmeisesti herkuton ja terveellinen ruokavalio on tepsinyt, tai sitten viimeksi mittauksessa oli vähän virhettä. Lääkäri totesi myös, että vauvalla on pyöreän mallinen pää, joka tekee painoarvion korkeammaksi. Joitain pään mittojahan painoarvioon otetaan mukaan, ja pyöreän mallisesta päästä saa luonnollisesti leveämmän mitan kuin soikeasta. Ilmeisesti "normaalimman" muotoisella päällä painoarvio olisi ollut n. 200 g pienempi. Tällä hetkellä arvioitu paino oli siis 2200 g. Terveellisellä ruokavaliolla kuitenkin jatketaan, joskin pientä satunnaista herkuttelua aion ehkä itselleni sallia :) Oli kyllä mukavaa nähdä vauvan taas liikkuvan ultrassa! Mielestäni pienokainen oli vähän enemmän omilla kasvonpiirteilläni varustettu tällä kertaa, kuin mieheni. Esikoinenhan oli ihan mieheni kopio syntyessään. Kyllä nykylaitteilla vaan saa upeaa kuvaa vatsan sisään!

Tällä viikolla olen viettänyt huikeita ja haikeita hetkiä töissä. Kaksi viikkoa enää jäljellä, eikä mieli tekisi vielä ollenkaan pois. Esimies ja useimmat lähimmät työtoverit ovat seuraavat viikon tai kaksi konferenssimatkoilla, joten tulen varmaankin tekemään aika paljon etätöitä ainakin ensi viikolla, kun on luvattu nättiä säätä. Etätyö on vähän kuin puoliksi lomalla olisi, parvekkeella samalla aurinkoa ottaessa. On kyllä uskomatonta, miten etuoikeutettua työtä tämä on. Saa itse määritellä työssäoloajat ja -paikat sekä vaikuttaa vahvasti työn sisältöön. Konferenssimatkat kustannetaan lentoineen ja majoituksineen esimerkiksi ensi viikolla aurinkoiselle Kyprokselle, jonne työkaverit lentävät kehittämään itseään ja verkostoitumaan. Suurin ongelma taitaa olla valita mukaan oikeat bikinit... Aivan uskomattoman etuoikeutettua, ja laittaa ainakin itseni nöyräksi. Voisiko tätäkin hyvinvointia hieman tasaisemmin jakaa suomalaisten työntekijöiden kesken?

Esimieheni kanssa kävimme hyvät keskustelut ennen hänen reissujaan ja oman äitiyslomani alkua. Sain hyvää palautetta työstäni ja kannustusta jatkaa valitsemallani alalla. Tuntui todella mahtavalta saada hyvää palautetta, sillä tutkijan työ on itsessään sellaista, että koskaan ei tunne tekevänsä tarpeeksi hyvää työtä ja välillä oma teksti tuntuu niin huonolta ja saavutukset mitättömiltä. Juttelimme myös mahdollisuudesta jatkaa hommia äitiyslomallakin tuntityönä. Opetushommia ja mahdollisesti konferenssiesiintymisiäkin saattaisi olla tulossa ensi vuoden puolella. Pienet työjutut äitiysloman ohelle olisivat kyllä erittäin tervetulleita!

Oma vointi on tällä viikolla ollut hyvä. Päiväunia tunnun kyllä tarvitsevan, ja selkeästi rennommin on saanut ottaa liikunnan suhteen. Harjoitussupistuksetkin ovat olleet aavistuksen napakampia ja tiheämpiä kuin ennen. Ehkäpä sitä näillä viikoilla on jo oikeuskin vähän himmailla... Kuvittelenkohan vaan, vaiko näyttääkö tuo maha siirtyneen hieman alemmas viime viikosta?

Rv 31+

Tällä viikolla olo oli alkuviikosta todella väsynyt. Nukutti koko ajan, ja veto oli täysin poissa pari päivää. Itselläni on ollut muutenkin huimausta ja voimattomuutta erityisesti aamuisin, ilmeisesti liittyen mataliin verenpaineisiin. Kokeilin myös syödä hieman enemmän aamulla, mutta sekään ei auttanut asiaa. Ilmeisesti täytyy nyt vaan ottaa rauhallisesti ja toivoa vahvempia oloja sitten raskauden jälkeiselle ajalle.

Käväisin tällä viikolla pitkästä aikaa neuvolassa. Väliä taisi tulla peräti 9 viikkoa ylimääräisen ultran takia. Kaikki oli oikein mallikelpoisesti ainakin käyrillä mitaten. Painonnousu oli n. 300g viikossa, hemoglobiini 120, verenpaineet 110/60 luokkaa ja kohdun kasvu edelleen hieman keskikäyrän alapuolella. Ilmeisesti, vaikka maha näyttää isolta, ei vauva ehkä kuitenkaan ole jättiläisluokkaa, jos sf-mittaan on luottaminen. Ensi viikolla käyn ultrassa kokoarvioissa, joten siellähän se sitten selviää. Toivottavasti näyttäisi sopusuhtaiselta tyypiltä...

Vauva on harjoitellut uusia taitoja tällä viikolla ja alkanut hikkailla kohdussa. Hikka tuntuu melko ärsyttävänäkin tasaisena naputuksena kyljessä. Itse olen saanut taas loppuraskauden vuotavat rinnat riesakseni. Oranssia kolostrumia on bongailtu aamuisin heräämisen jälkeen, ja kerran onnistuin saamaan jo paidanrintamuksenkin märäksi päiväunilta herätessäni. Toivottavasti tämä enteilee samalla tavalla hyvää maidontuloa, kuin viimeksi.

Lauantaina itselleni tulikin mittariin pyöreitä vuosia. Yhtään ei kriisiä ole ilmassa, vaan uusi ikälukema tuntuu erittäin sopivalta omiin fiiliksiin. Ajattelin nuorempana, että lapset olisi hyvä tehdä alle kolmekymppisenä, ja niinhän ne nyt onkin "tehtynä"; toisen ulkoistumista vielä odotellessa. Juhlapäivän kunniaksi julkaisimme myös tiedon uuden perheenjäsenen saapumisesta Facebookissa. Muuten juhlittiin rauhallisesti, ja unohdin pariksi päiväksi terveelliset dieettini herkutellen pizzalla ja suklaalla. Tämä kyllä kostautui vatsakivuilla, mutta ehkä se oli sen arvoista. Nyt jaksaa taas syödä terveellisesti vielä pari kuukautta. Kyllä terveellisestä ruuasta vaan tulee hyvä olo!

Mamma-ahdistus

Eräänä päivänä täpötäydellä hiekkalaatikolla heräsi ahdistus. Pitäisikö sitä kohta jaksaa istuu tässä leikkipuiston reunalla joka päivä, kaksi kertaa päivässä, kuunnella juttuja kävelemään lähdöistä ja nykyisestä vaipan koosta ja olla kovin kiinnostunut kaikesta lapsiin liittyvästä? Tokihan sitä mieli ehtii muuttua tässä vauvan syntymän jälkeen, mutta tällä hetkellä tietty mammautuminen ja elämän pyöriminen pelkästään perheasioissa hieman ahdistaa. Tykkään ihan älyttömästi työstäni, minusta on mahtavaa käyttää aivojani ja ratkoa päättelykykä vaativia tehtäviä ihan itsekseni tekstiä kirjoittaessani. Äitiyslomalla ongelmat vaihtuvat toisenlaisiin. Täytyy osata multitaskata, jaksaa päivittäin toistuvia rutiineja, nukuttaa lempeästi vaikka olisi itsekin väsynyt ja ottaa vastaan uhmaryöppyjä. Kaikkea sitä, mitä nytkin teen, mutta käytännössä 24/7. En tiedä, saako tätä ääneen edes sanoa, mutta hieman ahdistaa.

Äitiyslomallehan pitäisi olla ihana jäädä. Ei tarvitse hetkeen käydä töissä ja saa keskittyä vain perheeseen ja lastenhoitoon. Kuukauden päässä siintävä vuoden lomapätkä kuitenkin hieman jännittää, enkä tiedä, minkälaisin tuntein sitä tullaan viettelemään. En tiedä, voihan kaikki ollakin erilaista, kuin etukäteen kuvittelin. Kun on kokonaan poissa töistä, on ehkä enemmän voimavaroja keskittyä siihen pikkulapsiarkeen. Toisaalta olen aina kokenut saavani virtaa töistä, joten en ihan täysin usko tähänkään. Elättelen toiveita, että synnytyksen jälkeen hoivahormonit ottavat vallan, ja pystyn vaipumaan ihanaan äitiyskuplaan ja nauttimaan vuodesta kotona. Se on loppujen lopuksi lyhyt aika, jonka jälkeen mieheni ottaa vetovastuun lasten arjen pyörittämisestä.

En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että olisin karrikoidusti näinkin ura- enkä perhekeskeinen. Perheeni on tietysti minulle kaikki kaikessa, uskomattoman rakas, mutta kaipaan siihen rinnalle myös vastapainoksi toisenlaista tekemistä. Työni on kiinnostavaa, älyllisesti haastavaa ja suhtaudun siihen intohimoisesti. Vauvavuotta en todellakaan aio uhrata töiden vuoksi, mutta haluan kuitenkin jollain tapaa pitää kiinni myös tästä puolesta elämääni. Ehkä toisen lapsen kanssa ei ole ihan samanlaista tarvetta uppoutua kokonaisvaltaisesti äitiyteen,vaan osaa nähdä asiat monipuolisemmin. En ole pitkään aikaan ollut joko-tai-ihminen, joten elämässä tulee olla muutakin sisältöä, kuin lapsiperherutiinien pyörittäminen.

Tällä hetkellä on tarkoituksena lievittää mahdollista mamma-ahdistusta käymällä ainakin kerran-pari kuussa tutkijaseminaarissa ja tutkimusryhmän tapaamisissa. Töissä jää väkisinkin kesken pari kirjoittamisprojektia, joissa ajattelin oman jaksamisen mukaan olla mukana myös äitiyslomalla. En kerta kaikkiaan halua päästää näitä "lapsiani" pois käsistäni, kun olen nähnyt vaivaa niiden syntymiseen niin paljon. Ja olisihan se kiva, että äitiysloman jälkeenkin tarjoutuisi työtilaisuuksia nykyisestä työpaikastani.

Tulevaa vuotta vuoroin innolla ja vuoroin kauhulla odotellen....

Raskausviikot 28-30+

Taitaakin olla jo uuden raskausviikkopostauksen aika! Viimeiselle kolmannekselle on nyt siirrytty ja kolmenkymmenen raskausviikon rajapyykki ylitetty. Olo on vielä mainio, vaikka pikku hiljaa maha alkaa haitata kengännauhojen solmimista ja tiettyjä jumppaliikkeitä. Niin no, portaitakaan ei kyllä tee mieli enää huvikseen kiipeillä kahta kerrosta enempää. Viikko sitten kyykin kuitenkin vielä reippaana mustikassa parikin tuntia kerrallaan. Tosin parituntisen jälkeen olo oli kyllä sellainen, että pitääkö täältä tosiaan vielä kävellä kotiinkin... Mutta onhan se mukavaa, että jaksaa vielä mennä porskuttaa! Välillä olen kärsinyt hieman huimauksesta, jonka luulen kyllä johtuvan matalasta verenpaineesta (viimeksi n. 90/60). Pystyasento pitkän aikaa ei tunnu hyvältä, vaan täytyy päästä istumaan. Aamuisin varsinkin on heikohko olo, eikä pystyasento tee pidemmän päälle hyvää. Kävely ei niinkään haittaa, vaan paikallaan seisominen. Kävin työterveydessä mittauttamassa varmuudeksi myös hemoglobiinin, mutta vielä se ei ollut laskenut raskaudessa sallitun rajan alapuolelle. Huomennahan se sitten neuvolassa selviää, onko nyt laskenut.

28+6

Töihin olen palannut "takaisin" heinäkuun etäpäivien jälkeen, ja vielä pitäisi neljä viikkoa jaksaa painaa duunia ennen äitiyslomaa. Hurjan nopeasti tämä aika tuntuu menevän, ja töissäkin alkaa tulla pientä paniikkia, että saan tehdyksi kaikki hommat, mitä ajattelinkin. Projekti, jossa olen töissä, on sen tyyppinen, että ei voi mitään, jos jotain jää kesken, mutta itse haluaisin kuitenkin saada mahdollisimman paljon valmiiksi. Olemme kirjoittamassa kahta tieteellistä artikkelia, joiden kirjoittamisessa aion ehdottomasti olla mukana vielä senkin jälkeen, kun olen äitiyslomalle jäänyt. Tämä ihan omaa uran ja myös mielenkiinnon vuoksi.

Töissä on ollut kiva kuulla ihmisten kommentteja sitten, että näytän freesiltä ja hyvinvoivalta. On toki isoon mahaankin viitaten tullut uteliaita kysymyksiä, enkö vieläkään ole jäämässä äitiyslomalle, mutta pääsääntöisesti kommentointi on ollut positiivista. Omalla kohdalla tiukka ruokavalio jatkuu edelleen, ja se, sekä kesäinen rusketus kasvoilla ovat mielestäni "syypäitä" hyvinvoivaan olemukseen. Turvotusta ei ole ollenkaan, iho voi hyvin ja kasvotkin ovat mielestäni vähän kaventuneet. Painonnoususta en enää stressaa, sillä se on ollut olematonta viimeisen kuukauden aikana. Uskon vauvan kuitenkin kasvavan hyvin, sillä syön säännöllisesti ja terveellisesti ravintorikkaista aineksista. Nyt kesällä on saa helposti ja halvalla ostettuakin kaupasta hyvät ainekset salaattiin. Salaatin ja lihan lisäksi kuluu paljon ruisleipää, marjoja, rahkaa, hedelmiä ja pähkinöitä. Herkutteluun saattaa mennä pala tummaa suklaata päivässä, ja jos oikein makeanhimo iskee, olen sallinut itselleni pienen annoksen jäätelöä tai vaikka pikkupullan. Ensi viikolla vietän synttäreitäni, joten herkuttelupäivä on tiedossa! Toivelistalla on ainakin pizzaa, suklaata ja karkkia, ja kesän uutuusmaku Pätkis-jäätelökin houkuttaisi...

31+0

Tuleva synnytys pyörii yhä enemmän mielessä. Olen harkinnut kysyväni myös paikallisesta doula-piiristä doulaa mukaan synnytykseen, mutta vielä en ole saanut sähköpostia lähetettyä. Katsotaan, mihin päätökseen sen suhteen päädyn. Voi olla, että tsempparista olisi hyötyä, sillä hieman on alkanut taas jännittää tuleva koitos.