Kukaan ei varmaan ole voinut viime päivinä välttyä uutisilta hallituksen käsittämättömistä leikkauskohteista. Itseäni ottaa ehkä eniten sydänalasta päivähoitoon kohdistuvat leikkausvaatimukset: ryhmäkokojen kasvattaminen, henkilöstön kelpoisuusvaatimusten höllentäminen ja esiopetuksen muuttaminen maksulliseksi kerhotoiminnaksi. Lyhyesti sanottuna kyse on täydellisestä varhaiskasvatuksen laadun ja varhaiskasvatuslain uudistamisen alasajosta.
Voin kertoa, että hallituksen kaavailemat leikkaukset ovat aiheuttaneet närää sekä henkilökohtaisella tasolla perheemme tulevaisuutta ajatellen, että myös ammatillisella tasolla kasvatustieteilijänä. Omalla työpaikallani käytäväkeskustelut ovat käyneet kuumana varhaiskasvatuksen tutkijoiden keskuudesa, ja leikkauksia vastustetaan yksimielisesti. Tutkittua tietoa varhaiskasvatuksen heikentämisen vaikutuksista voi lukea vaikkapa täältä. Kirjoittajina mm. allekirjoittaneen asiantuntevia tutkijakollegoita.
Oman tutkimusaihepiirini saralta haluan sanoa, että olen erityisen huolissani leikkausten vaikutuksesta matalammasta sosioekonomisesta asemasta tulevien lasten arkeen ja tulevaisuuteen. Korkealaatuisesta varhaiskasvatuksesta on todettu hyötyvän erityisesti huono-osaisempien lasten. Varakkaampien perheiden vanhemmilla on lisäksi varaa valita: he voivat esimerkiksi laittaa lapsensa kalliimpaan yksityiseen päiväkotiin, jossa ryhmäkoot voidaan pitää pienempinä ja panostaa kasvatuksen laatuun. Tätäkö hallitus todella Suomessa haluaa? Luokkaerojen kasvua ja lasten asettamista pienestä pitäen eriarvoiseen asemaan? Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa jo tiettyyn päiväkotiin pääseminen määrittää suunnan elämälle? Eikö 90-luvun laman leikkauksista opittu mitään? Köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät vanhemmilta lapsille, ja vaikutukset näkyvät pitkälle aikuiselämään.
Päiväkodissa hoitajilla ja lastentarhanopettajilla on jo valmiiksi kädet täynnä. Isot ryhmät pursuilevat lapsista, joista monella saattaa lisäksi olla erilaisia oppimisvaikeuksia tai muita erityistarpeita. Kiire, meteli ja aikuisten ehtimättömyys aiheuttaa lapsissa stressiä, jolla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Jospa lähdettäisiin miettimään niitä säästökohteita jostain muualta, kuin kaikkein pienimmistä. Kansakunnan tulevaisuudesta.
Mikäli asia huolettaa, kannattaa ehdottomasti käydä allekirjoittamassa adressi varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamista vastaan. Lisätietoa asiasta löytyy myös Facebook-ryhmästä "Vain kaksi kättä".
