Blessed

Hiippailin keskiviikon ja torstain välisenä yönä vessaan yöpissalle ja kellonaikaa tarkastaessani huomasin kännykkään ilmestyneen sähköpostiviestin. En todellakaan alkanut sitä keskellä yötä avata (se olisi kuitenkin myöhästymisviesti kirjastosta) - ja hyvä ehkä niin, sillä siinä olisi voinut yöunet mennä!

Aamulla sydän pomppasi kurkkuun, kun herättyäni huomasin viestin tulleen Suomen kulttuurirahastosta. "Kasvatustiet. maisteri xx. Hakemuksenne: xx käsittelevään väitöskirjatyöhön. Ilmoitamme kohteliaimmin, että Teille on vuoden 2015 haussa myönnetty apurahana xx euroa  jättämänne hakemuksen perusteella." Mieheni heräsi kiljaisuuni ja luuli vähintään tulipalon syttyneen, kun riemuitsin mahtavasta viestistä. Apuraha kattaa työskentelykustannukset vuoden ajaksi, joten äitiysloman jälkeen voin melko joustavasti miettiä, koska palaan tutkimuksen pariin. Tämä oli ehkä parasta, mitä tässä elämäntilanteessa voi tutkijalle eteen tulla!

Olen miettinyt, mistä nämä kaikki mahtavat jutut ja suorastaan siunaukset elämääni ovat tulleet viime syksyn ja alkukevään vastoinkäymisten jälkeen. Työttömyysjaksollekin on löytynyt merkityksensä, kirjoittelinhan apurahahakemuksenkin sinä aikana. Pahimpien raskauspahoinvointien aikaan ei tarvinnut olla töissä, vaan työkin pääsi alkamaan vasta olojen helpotettua. Jälleen täytyy muistuttaa itseään siitä, että kyllä elämä kantaa, omista epäilyistä ja kriiseilyistä huolimatta. Kiitokset lähetän jonnekin ylöspäin, ja toivon muistavani seuraavalla kertaa olla luottavaisemmin mielin. Kävimme tänään mieheni kanssa juhlistamassa asiaa herkkulounaalla, minä viis veisaten kertyneistä raskauskiloista. Illalla lompsin vastapainoksi koirien kanssa lenkille. Ihanaa, kun taas jaksaa liikkuakin!

Näytön paikkoja

Viime yönä en juurikaan nukkunut. Tänään käväisin työhaastattelussa pyörähtämässä, ja sain ensimmäistä kertaa myös antaa opetusnäytteen ennen haastattelua. Voitte arvata, että jännitti aivan hitosti! Perehdyin aiheeseen koko viikonlopun ja yritin miettiä, miten saisin annettua mahdollisimman hyvän kuvan itsestäni ja osaamisestani rajatussa ajassa ja täysin oudon ryhmän kanssa. Kolme arvioitsijaa kyttäämässä opetettavien joukossa eivät paljon jännitystä vähentäneet.

Tänään hyppäsin bussiin kohti tuntematonta (ihan kirjaimellisesti) ja onnistuin jäämään väärällä pysäkilläkin pois ennen haastattelupaikan löytymistä. Luojan kiitos kännyköistä löytyy navigaattorit, ja olin onneksi ajoissa liikenteessä. Pienessä paniikissa sain opetukseni pidettyä, enkä kuulemma ollut vaikuttanut yhtään hermostuneelta, vaikka mieli teki pötkiä pakoon koko tilanteesta ja haudata pää lähimpään lumikasaan. Alkutakeltelujen jälkeen pääsin ihan hyvin vauhtiin ja tunsin olevani tilanteen tasalla opetusta pitäessäni. Loppuun vedin vielä yhden ässän hihastani, josta sainkin kiitosta haastattelutilanteessa.

Nyt on jo jotenkin valmiiksi tympiintynyt ja epätoivoinen fiilis. Haastatteluun kutsuttiin viisi henkilöä, ja loput olivat vuorossa minun jälkeeni huomenna. Haastattelussa minulle sanottiin, että paikka olisi tämän päivän näyttöjen perusteella ilman muuta minun, jos ei muita kandidaatteja olisi vielä jonossa odottamassa omaa näytön paikkaansa. Täytyy nyt siis vaan toivoa, että loput neljä hakijaa olisivat täysiä urpoja, joilla opetusnäytteetkin menisivät vähän penkin alle... ;) Epätoivoinen fiilis on sen vuoksi, että uskon oikeasti toisten kandidaattien olevan myös korkeatasoista ja taitavaa porukkaa ja pelkään, että jään rannalle ruikuttamaan. Viime syksy on ollut niin täynnä pettymyksiä, että en kyllä yhtään ihmettelisi, jos huono onni jatkuisi edelleen... No, ei auta kuin odotella torstaita ja tulosten julkistamista. Hyvä fiilis omasta suorituksesta jäi kuitenkin päällimmäiseksi mieleen, joten arvokas kokemus haastattelu ehdottomasti oli. Ja mielestäni on aina hyödyllistä olla haastateltavista ensimmäisenä, sillä ensimmäiseen haastateltavaan verrataan aina seuraavia hakijoita. Nyt täytyy vaan toivoa, että tein lähtemättömän upean ja järisyttävän vaikutuksen valitsijoihin!

Leivoimme eilen lapsen sairaslomapäivän kunniaksi pullaa. Olisikohan ne palkannut mut jos olisin vienyt vastaleivottua pullaa lahjuksiksi?

Mitäs me akateemiset työttömät

Muutaman päivän jahkailujen ja keikkatöiden jälkeen tein päätöksen. Eilen ilmoittauduin työttömäksi. Olo on yhtä aikaa hyvä ja rento ja toisaalta myös epämääräisen syyllinen ja häpeilevä. En ole koskaan aiemmin joutunut työttömäksi, paitsi kerran kun töissä pompoteltiin työsuhteesta toiseen ja jouduin vuorotteluvapaata varten olemaan päivän työttömänä. Nyt on ensimmäinen kerta ihan oikeesti, mutta toivottavasti jää lyhyeksi.

Syy miksi päätin jättäytyä työttömäksi on melko käytännöllinen. Keikkatyöstä saatava ansio on epävarmaa, ja toiseksi on minulla ihan oikeaa hommaakin täällä kotosalla. Nyt jos koskaan on aikaa työstää väitöskirjan tutkimussuunnitelma valmiiksi, niin voin keväällä vihdoin hakea yliopistolta jatko-opinto-oikeutta. Ja mahdollisesti myös tutkijakoulupaikkaa, jolloin saisin syksyllä aloittaa palkattuna tohtoriopiskelijana yliopistolla. Olisipa huippua, mutta paikat ovat todella haluttuja ja vaikeahan niitä on saada. Mutta saa kai sitä haaveilla?

Kyllä tämä työttömänä olo jännittää. Ennen kaikkea mietin, miten tulemme taloudellisesti toimeen yhden työttömän, yhden opiskelijan, yhden päivähoitoikäisen ja kahden karvaturrin taloudessa. Jaksan kuitenkin uskoa, että ehkä sitä pian löytyy jotain työhommaakin tälle maisterille. Eipä sitä koskaan ole tarvinnut  kauan peukaloitaan pyöritellä. Hätätilanteessa lähden sitten vaikka ihan muihin kuin oman alan hommiin; eipä se kai mikään harvinaisuus ollut 90-luvun laman aikana nähdä korkeasti koulutettuja mopin varressa. Työtä en ole koskaan pelännyt, ja opiskeluaikanakin leipä tuotiin pöytään jos jonkinlaisilla baari- ja vaatekauppahommilla. Katsellaan nyt kuitenkin alkuun, miltä tuo työmarkkinatilanne alkaa näyttämään. Eniten tympii se, että tiedän olevani hyvä ja osaava työntekijä, mutta taloudellinen tilanne on mitä on, ja työpaikkoja on harmillisen vähän auki tällä hetkellä.

Täällä kotosalla sitä siis ollaan ja möllötetään, kasvavan kirjapinon kanssa :)