Rv 31+

Tällä viikolla olo oli alkuviikosta todella väsynyt. Nukutti koko ajan, ja veto oli täysin poissa pari päivää. Itselläni on ollut muutenkin huimausta ja voimattomuutta erityisesti aamuisin, ilmeisesti liittyen mataliin verenpaineisiin. Kokeilin myös syödä hieman enemmän aamulla, mutta sekään ei auttanut asiaa. Ilmeisesti täytyy nyt vaan ottaa rauhallisesti ja toivoa vahvempia oloja sitten raskauden jälkeiselle ajalle.

Käväisin tällä viikolla pitkästä aikaa neuvolassa. Väliä taisi tulla peräti 9 viikkoa ylimääräisen ultran takia. Kaikki oli oikein mallikelpoisesti ainakin käyrillä mitaten. Painonnousu oli n. 300g viikossa, hemoglobiini 120, verenpaineet 110/60 luokkaa ja kohdun kasvu edelleen hieman keskikäyrän alapuolella. Ilmeisesti, vaikka maha näyttää isolta, ei vauva ehkä kuitenkaan ole jättiläisluokkaa, jos sf-mittaan on luottaminen. Ensi viikolla käyn ultrassa kokoarvioissa, joten siellähän se sitten selviää. Toivottavasti näyttäisi sopusuhtaiselta tyypiltä...

Vauva on harjoitellut uusia taitoja tällä viikolla ja alkanut hikkailla kohdussa. Hikka tuntuu melko ärsyttävänäkin tasaisena naputuksena kyljessä. Itse olen saanut taas loppuraskauden vuotavat rinnat riesakseni. Oranssia kolostrumia on bongailtu aamuisin heräämisen jälkeen, ja kerran onnistuin saamaan jo paidanrintamuksenkin märäksi päiväunilta herätessäni. Toivottavasti tämä enteilee samalla tavalla hyvää maidontuloa, kuin viimeksi.

Lauantaina itselleni tulikin mittariin pyöreitä vuosia. Yhtään ei kriisiä ole ilmassa, vaan uusi ikälukema tuntuu erittäin sopivalta omiin fiiliksiin. Ajattelin nuorempana, että lapset olisi hyvä tehdä alle kolmekymppisenä, ja niinhän ne nyt onkin "tehtynä"; toisen ulkoistumista vielä odotellessa. Juhlapäivän kunniaksi julkaisimme myös tiedon uuden perheenjäsenen saapumisesta Facebookissa. Muuten juhlittiin rauhallisesti, ja unohdin pariksi päiväksi terveelliset dieettini herkutellen pizzalla ja suklaalla. Tämä kyllä kostautui vatsakivuilla, mutta ehkä se oli sen arvoista. Nyt jaksaa taas syödä terveellisesti vielä pari kuukautta. Kyllä terveellisestä ruuasta vaan tulee hyvä olo!

4-vuotiaan juhlat

Juhlimme esikoisen 4-vuotissynttäreitä juhannuksen jälkeisellä viikolla. Ajankohta on aina haastava, sillä varsinainen syntymäpäivä sijoittuu miltei aina juhannukselle. Kesällä muutenkin ihmiset ovat paljon reissussa, joten koskaan ei tiedä, ketkä paikalle pääsevät. Tänä vuonna päädyimme pitämään kahdet pienet juhlat: torstaina kaverisynttärit muutamalle pihapiirin lapselle ja lauantaina sukulaisille ja ystäväperheille. Lauantain juhliin ei harmi kyllä päässyt osallistumaan puoletkaan kutsutuista, mutta toisaalta oli ihan kiva juhlia pienellä porukalla sukulaisten parissa.

Synttäritarjottavien kanssa onnistuin sähläämään oikein urakalla. Olin päättänyt vihdoin opetella ja saada onnistumamaan macaronseja, mutta eihän siitä tälläkään kertaa mitään tullut, vaikka pidänkin itseäni suht hyvänä leipurina. Taikinasta ei vaan kerta kaikkiaan tule onnistunutta. Toisesta satsista olisi ehkä tullut ihan käyttökelpoinen, mutta pursotin turhan isoja keksejä, joita ei voinut laittaa tarjolle. Toinen epäonnistuminen sattui suklaakakun kanssa: pohjasta tuli täydellinen, mutta kuorrutuksen kanssa itkettiin, raivottiin ja heitettiin rahaa kankkulan kaivoon. Ohjeessa neuvottiin sulattamaan Pätkis-suklaata tavallisen suklaan kanssa. Sulatin suklaat kiltisti vesihauteessa, mutta pätkis ei ilmeisesti kerta kaikkiaan sula, jos sitä on liikaa. Tai sitten lämpötila oli liikaa. Tai tähdet väärässä asennossa... Rouhin suklaan pieniksi hipuiksi, mutta sekään ei auttanut. Epäonnistuttuani sulatusyrityksessä kaksi kertaa ja heitettyäni n. kilon pätkistä roskikseen luovutin, ja hain kaupasta Maraboun minttukrokanttisuklaata. Toimi! Kakusta tuli lopulta aivan ihanaa, mutta toiste en kyllä Pätkistä lähde sulattamaan...

Muita tarjoiluja synttäreillä olivat lasten juhlissa täytetyt pitaleivät, hedelmät, popcornit, vadelma-kinuskituulihatut, mokkapalat ja valkosuklaa-raparperimuffinssit. Eniten taisi mennä hedelmiä ja popcornia, jota varten olin ostanut pikku tötteröitä kaupasta. Ilmeisesti lapsiin vetoaa lähinnä se, miten ruoka on asetettu esille (sekä mahdollisuus kuljettaa sitä ympäri kämppää leikkien lomassa...). Sukulaissynttäreillä tarjottiin edellä mainittua minttusuklaakakkua, kahta suolaista piirakkaa sekä lemon curdilla ryyditettyä mansikka-mascarponejälkkäriä. Tarjoilut hävisivät pöydästä ennen kuin ehdin kuvata, taas perinteisesti.

4-vuotias sai meiltä lahjaksi pari kirjaa ja katuliidut. Nämä Oppi&Ilo-sarjan pyyhittävät puuhakirjat ovat pitkään olleet suosikkejani, ja esikoiselle hankittiin tällä kertaa numeroita sisältävä kirja. Toinen teos oli Soiva tuutulaulukirja, josta on lauleskeltu lähes joka ilta unilauluja. Muilta lahjaksi saatiin mm. palatsin palleroita, prinsessa-legoja ja askarteluhelmiä. On se vaan mukavaa kerran vuodessa järjestellä synttäreitä!

Lomaa ja mahakuulumisia rv 21+-25+

Tämäkin tutkija on nyt sitten oleskellut lyhyellä, mutta sitäkin odotetummalla kesälomalla! Oma työni on todella joustavaa, aikataulut saa päättää itsenäisesti ja etänäkin saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Sen vuoksi työtä ja vapaa-aikaa on välillä vaikea erottaa toisistaan, eikä työasioiden tunkeutumista vähintäänkin ajatuksen tasolla muuhun arkeen oikein voi estää. Nyt olen kuitenkin merkannut työajanseurantaan ihan virallisia lomapäiviä pari viikkoa, joten olen pyrkinyt aktiivisesti pitämään lomamoodia päällä. Blogikin on saanut lomailla, mutta nyt yritän löytää aikaa kirjoittaa vähän aktiivisemmin.

Esikoisellakin alkoi loma päiväkodista juhannuksena kuudeksi viikoksi. Kesäsulku on todella pitkä, emmekä halua tänäkään vuonna laittaa lasta vieraaseen varahoitopaikkaan. Pidämme siis mieheni kanssa vuorotellen vapaapäiviä, ja myös isovanhemmat on rekrytoitu tietyille päiville hoitajiksi. Esikoinen vietti myös 4-vuotissynttäreitään juhannuksen jälkeisellä viikolla. Täytynee tehdä synttäreistä oikein oma postauksensa, kunhan saan aikaiseksi.

Helteet ovat hellineet meitäkin muutaman päivän ajan. Itse en ole tosin erityisemmin lämpimästä nauttinut, sillä raskaus alkaa viedä veronsa ja hiki iskee heti lämpömittarin karatessa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Olo on ollut aika nuutunut ja voimaton välillä, enkä käsitä, miten esikoisesta viimeisilläni ollessani nautin täysillä kesän 2011 juhannuksen hellejaksosta. Jälleen kai se pitää todeta, että reilussa neljässä vuodessa kroppa ikääntyy sen verran, että vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua. Koirat ovat väsymyksestä huolimatta saaneet päivittäiset lenkkinsä, ja yritän kovasti sulatella juhannuksena ja 4-vuotissynttäriviikolla mukaan tarrautuneita ylimääräisiä kiloja  grammoja. Pakastin kuitenkin pullistelee vielä ylimääräisiä herkkuja, joten hieman tahdonvoimaa tässä vaaditaan...

Vauva tuntuu voivan mainiosti ja olevan melkoisen reipas kaveri liikkumaan. En tiedä olenko vain unohtanut, mutta tuntuu kyllä liikkuvan ja potkiskelevan huomattavasti sisartaan enemmän. Öisinkin herään usein pikku jumppatuokioihin. Eilen esikoinen taisi ensimmäistä kertaa malttaa pitää kättään vatsalla paikallaan niin kauan, että tunsi pikku potkuja käteensä. Ilme oli näkemisen arvoinen! Esikoinen suhteutuu muutenkin vauvavatsaan äärimmäisen rakastavasti ja jakelee pusuja ja haleja useamman kerran päivässä. Usein myös iltalaulu ja iltarukous huolehditaan vauallekin.  Miehen kanssa tunnustelemme vauvan potkuja aina nukkumaanmenoaikaan, se on kiva lopetus päivälle. Ensi viikolla meillä onkin ylimääräinen ultra, jossa tarkistetaan vauvan kasvu ja istukan toiminta. En ole itse huolissani ja uskon vauvan kasvaneen hyvin, mutta kivahan se on päästä taas pientä kurkistamaan.

Rv 22 käväisin taas neuvolassa pyörähtämässä. Neuvolassa käsiteltiin Kela-asioita ja tehtiin perusmittaukset. Netissä pääsee nykään täyttämään synnytyssairaalaan esitietolomakkeen, mikä oli minusta kiva uudistus. Aion käydä kirjaamassa ylös kattavan synnytystoivelistan. Toiveenani on tällä kertaa luonnollinen ja mahdollisesti jopa lääkkeetön synnytys, mikäli kantti kestää. Tästäkin voisin postata myöhemmin tarkemmin. Neuvolassa kaikki oli hyvin, painoa on tullut tasaisesti n. 500g/vko. Verenpaineet olivat jälleen matalat, 99/66, mutta minulle lukema on melko normaali. SF-mittakin otettiin ensimmäistä kertaa, ja se oli hivenen alle keskikäyrän, mitä ei kyllä pötsin koosta päätellen uskoisi... Pari neropattia minulta on jo tullutkin tiedustelemaan, onko laskettu aika kohta käsillä. No, vielä sinne lokakuulle saisi kasvatella mahaa... Kovin kaunis ja hehkeä ei tämä raskausolemus mielestäni ole, mutta minkäs teet, kun kroppa on sen mallinen, että vatsa puskee esiin voimalla. Vatsa alkaa myös jo tuntua välillä hankalalta, sitä kiristelee usein ja painavakin mokoma on. Selkeää kasvuspurttia on havaittavissa. Seuraava neuvola meillä onkin vasta elokuussa ylimääräisen ultran vuoksi.

Kesäloma alkaa itselläni vedellä viimeisiään. Huomenna viemme illalla esikoisen mummolaan pariksi päivää hoitoon. Minulla ja miehelläni työt jatkuvat normaalisti, mutta keskiviikkona mies ja lapsi lähtevät yhteiselle lomalle Helsinkiin koko loppuviikoksi. Jään itse mielihyvin kotiin nauttimaan omasta rauhasta (ja työnteosta...). Koleasta säätiedotuksesta päätellen ensi viikko tehdäänkin etänä ihan täältä kotiluolasta käsin. Toisaalta myös kauniilla säällä teen mielelläni etäpäiviä parvekkeella loikoillen, joten työmaan ovea en todennäköisesti heinäkuussa kovin monta kertaa tule avaamaan. On se vaan ihanaa, että on kesä!

Itsenäisyyspäivänä

Eilisen juhlista selvitty hengissä! Lähdimme suoraan päiväjuhlasta valmistautumaan työkaverini kotiin, ja väkertelin siellä hiukset kuntoon ja räpsyttimet silmiin. Juhlapaikka oli hieno ja tunnelmallinen iso juhlasali, ja veikkaan juhlijoita olleen paikalla satakunta. Esiintymässä oli useampia bändejä ja tarjolla oli hyvät sapuskat ja juhlajuomat.

Oma juhlamieli oli ehkä hieman kadoksissa illan aikana ja ajatukset tuntuivat pyörivät jossain ihan muualla. Mielessä kummitteli mahdollinen työsuhteen loppuminen ja kaiken kukkuraksi sain kuulla, että eräs tuttava oli juuri tullut "vahingossa" raskaaksi, vaikka olikin käyttänyt pillereitä. Ihminen, joka ei ollut edes halunnut lapsia. Uskomatonta, että näinkin voi käydä! Ja mahdottoman epäreilua... Lähdin juhlista sitten puolenyön aikaan kotiin muiden jäädessä vielä tanssilattialle. Ei sitä oikein enää jaksa pikkutunneille saakka muutenkaan :)

Kuitenkin oli ihan kivaa päästä vähän laittautumaan ja nauttimaan juhlatunnelmasta. Ainut, mikä harmittaa oli se, että yhtään kuvia ei tullut illan aikana otettua! Pari näpsyä räpsäisin perinteisesti kännykällä vessassa hiuksista. Minusta on ihana päästä laittautumaan, se on niin harvinaista herkkua!

Tänään hiljennymme itsenäisyyspäivän viettoon ja oleskelemme kotona ihan rauhassa. Piparit ajattelin lapsen kanssa pyöräyttää, mikäli löydän oikeat ainekset ja mausteet kaapeista.

Päivän joululauluna ihana kappale, joka on soinut minulla eilisestä saakka päässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Don't worry be happy

Jätän tänne vain pikaiset tervehdyksen, sillä tänään on juhlapäivä ja olen aamusta iltaan menossa! Herättyäni tein pikaisen raskaustestin, ja se näytti ihan puhdasta negatiivista. Vähän siinä ehti jo mieli tummua, mutta pakko oli muistuttaa itseäni, että eihän sen nyt pitäisi vielä (DPO10) mitään näyttääkään. Uusia testailuja siis ensi viikon alussa kehiin, ja nyt vaihdan juhlavaihteelle! Päällä on jo se päivän ensimmäinen pikkumusta.

Tämän päivän joululauluna hauskasti sovitettu kappale. Don't worry, be happy!

Have yourself a merry little Christmas

Varsinaisia pikkujouluja ei tänä vuonna vietetä, mutta iloista iltajuhlaa kuitenkin. Meidän työpaikalla vietetään vuosijuhlaa, ja huomenna on varsinainen juhlapäivä. Iltapäivällä kokoonnutaan suureen päiväjuhlaan kuuntelemaan juhlapuheita, ja allekirjoittanutkin pääsee kuorossa availemaan ääntään. Illalla on henkilökunnalle tarkoitettu illallisjuhla, jossa nautitaan hyvästä ruuasta ja tanssin pyörteistä. Tulossa on siis kahden pikkumustan päivä, mikäs sen kivempaa!

Tässä vähän sneak peakia iltajuhlaan valkkaamastani mekosta. Se on ihan vaan Lindexiltä, josta tunnun löytävän suurimman osan itseäni miellyttävästä pukeutumisesta nykyisin. Mekon uumalle ajattelin kietaista vielä mustan silkkinauhan rusetiksi, se näytti oikein kivalta! Käteen pieni kirjekuorilaukku, jalkaan simppelit korkokengät ja korviin nätit pienet korvikset. Hiukset todennäköisesti kiharran ja kiinnitän jonkinlaiselle löysälle nutturalle. Meikki onkin sitten vähän vaikeampi juttu. En normaalisti käytä meikkinä juuri muuta kuin ripsaria ja rajauskynää, joten aina kun olen meikannut, en tunnista yhtään omaa peilikuvaani ja tunnen itseni jotenkin sottaisen ja ylimeikatun näköiseksi. Todennäköisesti siis yritän pysytellä erossa ainakin huulipunasta ja lisätä vain varovasti luomiväriä.

Huomenna siis juhlitaan! (Ja tehdään varmuuden vuoksi raskaustesti, jonka en usko kyllä näyttävän vielä mitään neljä päivää ennen kun menkkojen pitäisi alkaa.)

Tässä vielä päivän joululaulu :)

Tonttujen töissä

Kynttilän lempeää valoa, piparin tuoksua, lahjapaperin rapinaa pimeässä...

No, sanotaanko, että vähemmän sitä ja enemmän "nyt tottelet äitiä, tai ei joulupukki tuo lahjoja" -meininkiä.

Joulu tulee kuitenkin todella nopeasti joka vuosi. Oma äitini soitteli tänään olevansa jouluostoksilla, ja minä en ole uhrannut vielä ajatustakaan koko asialle. Joulukortit on sentään jo tilattu, ja ne odottavat kirjoittajaansa keittiön laatikossa. Tuli muuten hyvä kortti, itse otin kuvat niinkuin jo kolmena vuotena aiemminkin. Kuvaan pääsevät perinteisesti lapsi ja koirat. Olen mielestäni onnistunut kuvissa kivasti joka vuosi, joten paineet saada täydellinen joulukorttikuva kasvavat vuosittain. Mutta kivaa hommaahan se on.

Meillä tehtiin tänään ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella riisipuuroa ja hedelmäkiisseliä. Tuli kyllä heti niin jouluinen fiilis kanelintuoksun leijaillessa hellalta. Huomenna menemme lapsen kanssa adventtikirkkoon, ja hän stressaa jostain syystä kovasti, kun ei osaa hoosianna-virttä. Katsotaan, miten jaksaa 3-vuotias istua kirkonmenot aloillaan. Rusinat on jo pakattu laukkuun mukaan.

Jouluna ajattelin lomailla kunnolla, pari viikkoa vapaata tekisi terää. Vietin kesällä ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman, mutta sen jälkeen ei olekaan juuri tullut lomailtua. Joululomalla haluaisin lukea läpi jonkin hyvän romaanin (suosituksia otetaan vastaan erityisesti historiallisten romaanien saralla), kyläillä ystävien kesken ja työstää eteenpäin väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa. Jälkimmäistä minun piti tehdä tänäkin iltana, mutta nyt ei oikein irtoa. Ajatuksia on päässä paljon ja lähdekirjallisuutta luettuna, mutta jotain pitäisi saada vielä paperille saakka.

Meillä ovat joululaulut soineet jo pidemmän aikaa. Olen todellinen joulu(laulu)ihminen, ja lapsi on osoittautunut samanlaiseksi. Hän taitaa tosin olla melko empaattinen tapaus, sillä surumielisemmät laulut saavat helposti alahuulen väpättämään. Ajattelin tehdä blogiin omaksi ja ehkä muidenkin iloksi jonkinlaisen joululaulukalenterin, johon linkkaisin päivittäin suosikkijoululaulujani.

Jokos siellä on muilla tonttuilut kovassa käynnissä? :) 

Välillä juhlaakin

Viime tekstin synkistä tunnelmista on selvitty, ja adventtia ja joulua kohden mennään. Meillä on töissä tulossa pian isommat iltajuhlat organisaation vuosijuhlien merkeissä, ja jotain päällepantavaa pitäisi löytää. Kotelomekkomallinen pikkumusta kaapista jo löytyy, ja muutama kesäisempi juhlamekko, mutta jotain uutta olisi kiva hankkia. Pukukoodina juhlissa on tumma puku, eli käytännössä voi laittaa pidempää tai lyhyempää mekkoa päälle. Olen harkinnut jopa iltapukumaisemman mekon ostoa, jos näitä akateemisia juhlia rupeaa nyt pikku hiljaa olemaan useamminkin. Laadukkaammat juhlamekot ovat kuitenkin kalliita, ja maksimissaan satasen ajattelin näiden juhlien mekkoon upottaa. Tässä joitain vaihtoehtoja, lyhyttä ja pidempää, joita olen harkinnut.

Nelly.com

Stockmann

Seppälä

Zalando

Seppälä

Lindex

Eniten ehkä houkuttaa nyt tällä hetkellä ulkonäkönsä + hintansa puolesta tuo alimmainen Lindexin mekko. Mekko on Holly & Whyte mallistoa, joka on jo pitkään ollut lempparini. Jotan simppeliä, naisellista ja tummansävyistä siis hakusessa! Täytyy kyllä ehkä pyörähtää vielä jossain varsinaisessa juhlapukuliikkeessäkin, jos sitä kerrankin panostaisi. Nuo pitsimekotkin ovat ihania, mutta toisaalta jokin ajattomampi vaihtoehto voisi olla harkitumpi ostos. Ihanaa, kun pääsee vähän juhlistamaan näin synkän syksyn keskellä!