Rv 11+

Tänään raskausviikkomittariin pyörähtivät lukemat 12+0. Turvallisilla viikoilla siis aletaan olla, ja nyt saa jo vähän huokaista helpotuksesta (tai no, paljon!). Tämän viikon isoin juttu oli sydänäänien kuuleminen kotidopplerilla ensimmäistä kertaa sekä tietysti ensimmäisessa ultrassa käynti. Ostin perusdopplerin kirppikseltä, ja viikkoja oli 11+1, kun äänet kuuluivat. Ensimmäisellä kerralla sain kuuluviin vain omat sydämensykkeet, mutta patterin vaihdon jälkeen alkoi myös vauvan laukka kuulua. Kovin vaimeasti ja syvältä äänet vielä kuuluivat, mutta varmasti koko ajan paremmin. Istukka on myös kuulemma edessä ultran mukaan, mikä saattaa vaimentaa äänten kuulumista. Tarpeeksi kovaa häpyluun alle painamalla ja doppleria kallistamalla äänet kuitenkin kuuluivat.

Ultraan pääsimme sitten perjantaina rv 11+5. Mukana oli myös lääketieteen kandi, joten ultrattiin oikein perusteellisesti, ja ultraaja myös selitti kaiken todella tarkasti. Sydänmen sykkeen näimme miltei heti ja yhden lapsukaisen ultraaja onnistui löytämään. Muistaakseni sama rempseä täti ultrasi kuin esikoisestakin. Ultrassa näkyivät hienosti molemmat aivopuoliskot, kädet, jalat ja kasvojen profiili. Pienen herättelyn jälkeen vauva esitteli myös liikkeitään ja heilutteli äidille ja isälle. Viikkoja olisi ultran mukaan neljä päivää enemmän kuin kuukautisten mukaan laskettuna, mutta laskettua aikaa eivät silti vaihtaneet. Saimme mukaan peräti 5 ultrakuvaa erikoislahjana miehelleni, joka on töissä sairaalakompleksissa ja joutui lähtemään töiden takia kesken ultran kiireistä työasiaa hoitamaan. Oli uskomatonta nähdä vatsassa köllivä pienokainen, jonka olemassaolo muuten tuntuu vielä niin abstraktilta asialta. Ehkäpä odotus konkretisoituu sitten paremmin, kun liikkeitäkin alkaa tuntua.

Tällä viikolla olen aloittanut työt, ja olo on ollut väsyneempi kuin koskaan. Päiväunet ovat jääneet väliin monena päivänä, ja olen ollut ihan valmista kauraa sänkyyn jo kahdeksan aikaan illalla. Olen myös nukkunut jotenkin kevyesti, ja herännyt aina viimeistään 6.30 ilman herätyskelloa. Ehkäpä tämä lisääntynyt valo aiheuttaa nukkumisvaikeuksia. Pahoinvointia on vielä lievästi, varsinkin heti yö- tai päiväunilta herättäessä. Maha on jo selkeästi havaittavissa, ja kevättakki alkaa pikku hiljaa kiristää. Taitaa tulla meikäläisestä taas valtava tässäkin raskaudessa.

Esikoiselle pääsimme kertomaan raskaudesta heti ultran jälkeen. Makoilimme koko porukka sängyllä, näytin hänelle selkeintä ultrakuvaa ja kysyin, arvaako hän, kuka kuvassa on. Urho (ranskanbulldoggimme) oli ensimmäinen arvaus! Toinen arvaus oli hän itse. Jouduin vähän johdattelemaan ja kysyin, arvaako hän, kuka mahassani voisi asustella. Urho taisi taas olla ensimmäinen arvaus naurunpyrskähdyksen kera. Sitten 3-vuotiaan silmiin syttyi ihana oivalluksen loiste ja hän tokaisi "vauva"! Nyt ei sitten juuri muusta olekaan puhuttu kuin vauvasta ja isosiskoudesta. Lapsi on äärimmäisen iloinen ja innostunut pikkusisaruksestaan. Nyt pitäisi vielä jaksaa odotella sinne syksyyn saakka. Ihana ja iloinen viikko tämä siis ollut!

Kaupungin kattojen yllä

Tällä viikolla pääsin vihdoin aloittamaan työt. Vanha työpaikka, uudet kuviot. Uusi tittelikin pelottaa ja luo paineita. Olenko tarpeeksi hyvä, fiksu ja osaava? Toisaalta työ on myös mahdollisuus edetä uralla ja kasvattaa omaa osaamista tulevaisuutta varten. Onneksi meillä on hyvä tiimi, ja yksin ei tarvitse puurtaa! Huijarisyndrooma meinaa silti välillä iskeä: koskahan paljastuu, että en oikeasti olekaan niin hyvä kuin kuviteltiin...

Tänään juuri puhuimme työkaverin kanssa uran ja perheen yhdistämisestä. Nykyisessä pätkätyömaailmassa perheen perustaminen tuntuu vaativan valtavaa uskallusta. On inhottavaa joutua punnitsemaan, laittaako vauva aluille vai hakeako mielenkiintoista määräaikaista työtä, johon ei taatusti pääse enää äitiysloman jälkeen palaamaan. Tietysti on olemassa positiivisia poikkeuksiakin: eräs tuttavani vakinaistettiin juuri ennen äitiysloman alkua. Harvinaista herkkua tämä taitaa kuitenkin olla, ja sääliksi käy sitäkin ystävää, jonka määräaikainen sopimus päättyy kesällä hänen jäädessään pian äitiyslomalle. En usko, että jatkoa luvataan.

Itsekin olen joutunut etenemään päivä kerrallaan -asenteella ja pyrkinyt luottamaan siihen, että kyllä tekevälle työtä löytyy. Nyt on siinä mielessä ihana tilanne, ettei tarvitse ainakaan puoleentoista vuoteen huolehtia työasioista. Äitiyslomalla on sitten aikaa rauhassa katsella, miten sitä juustoa tuodaan leivänpäälle jatkossa.

Täytyy kyllä sanoa, että olen pienestä jännityksestä huolimatta äärimmäisen innostunut uudesta työstä! Työkaverit ovat mahtavia, eikä työhuonenäkymissäkään ole mitään valittamista ;) Vertaistukea on nopeasti saatavilla ja on ihanaa työskennellä samassa tilanteessa olevien samanhenkisten nuorten naisten kanssa. Ehkä tästä voisi elämänuraakin jossain vaiheessa ajatella, kaikesta epävarmuudesta huolimatta.

Jumputi jumputi

Tänään posti toi mielenrauhan ja onnen kyyneleet. Saimme sydänäänet kuuluviin kotidopplerilla ensimmäistä kertaa. <3 Raskausviikkoja tänään 11+1.

Raskausviikko 10+

Niin nämä viikot vain vierivät ilman, että ehtisi ajatustakaan uhrata blogille. Viimeisin viikko on ollut odotusta täynnä. Ensimmäinen ultra häämöttää edessä, ja joka päivä odotan soittoa, koska pääsisin aloittamaan työt. Elämä tuntuu ihmeelliseltä välitilassa leijumiselta. Olo on hieman ehkä alakuloinen, mutta kyllä tämä tästä, kun asiat alkavat taas rullata eteenpäin.

Maha alkaa näkyä jo epäilyttävästi, ja omat vanhempani arvasivat tällä viikolla minun olevan raskaana jonkin kuudennen aistin avulla. Ihan vaan viattomasti kysyivät, että onko tulossa perheenlisäystä. Itse olen halunnut pitää raskauden salassa nyt ensimmäiseen ultraan saakka, mutta kasvava maha alkaa paljastaa, ja muutamia merkitseviä katseita olen jo navanseudulle saanut. Mielessä on pyörinyt ajatus jopa monikkoraskaudesta vatsan kasvaessa niin hurjaa vauhtia, mutta en usko sen olevan kovin realistinen kuvitelma.

Raskausoireet tuntuvat olevan helpottamaan päin. Väsymys on kyllä vielä kova ja päiväunet maistuvat, mutta voimakasta pahoinvointia ei ole enää ollut. Ruokahalutkin tuntuvat jo hieman järkevöityneen, vaikka painoa onkin kertynyt jo pari kiloa... ehkä se tästä vielä tasaantuu! Jaksoin pitkästä aikaa eilen jumpatakin, ja pilates tuntui kovin mukavalta. Selkä on aloittanut reistailun jo tässä vaiheessa raskautta, ja ristiselkä tuntuu kipeytyvän ja jumiutuvan yön aikana. Tästä johtuen uni on ollut hieman katkonaista, ja joudun vaihtamaan asentoa jatkuvasti. Ehkäpä tuo pilates auttaa jumituksiin, kun alkaa taas säännöllisesti harrastamaan. Uusi sänky on kyllä haavelistalla heti taloudellisen tilanteen salliessa. Mieluiten sellainen, jossa on erilliset patjat minulle ja miehelle, me kun olemme niin eri kokoisia.

Perjantaina seurailimme muuten esikoisen kanssa auringonpimennystä minikokoisella "camera obscuralla". Itse olin ihan innoissani, 3,5-vuotias ei niinkään tainnut vielä ymmärtää pimennyksen päälle. Se jäi sentään mieleen, että seuraava pimennys tulee vasta sadan vuoden päästä.

Ehkäpä ensi viikolla blogissa jo vähän muutakin kuin raskausjuttuja :)

Rv 9+

Huh, pitkällä ollaan jo raskausviikoissa! Tänään lukemaksi vaihtui 10+0 ja olo on edelleen vahvasti raskas. Perjantaina tosin koin jostain syystä epätoivon hetkiä ja ajattelin kauhulla kahden viikon päässä häämöttävää ultraa, jossa epäilin löytyvän menehtyneen sikiön. Lauantaina taisi olla lisäksi hieman oireettomampi päivä, ja taas tuli tehtyä monet kauhugooglettelut raskausoireiden häviämisestä. Tänään olen kuitenkin ollut jälleen "normaalin" väsynyt ja pahoinvoiva, joten hyvillä mielin mennään eteenpäin. Laitoin myös kirppikseltä hyvään hintaan tilaukseen kotidopplerin, jolla ajattelin kokeilla kuunnella sydänääniä. Ilmeisesti aika moni on ne jo 10-viikolta saanut kuuluviin.

Maha on jatkaa edelleen epäilyttävää (järkyttävää!) pömpötystä ja lapsikin kyseli tänään illalla suihkussa, että äiti miksi sulla on noin pullee maha. Mutisin jotain paljon syömiseen liittyvää ja hymyilin salaa itsekseni. Samalla käytiin läpi naisen anatomiaa ja sain vastailla kysymyksiin mm. siitä, miten se vauva pääsee mahasta äidin ihon alta pois. Pimpissä sijaitseva vauvan käytävä sai 3-vuotiaassa aikaan hihitystä kuin pahimmassakin teinissä. Parin viikon päästä saamme toivottavasti kertoa esikoisellekin hyviä uutisia.

Olen edelleen ollut armottoman väsynyt ja paha olo iskee aina muutama minuutti ennen seuraavaa kolmen tunnin välein tapahtuvaa ruokailua. Rasvaisesta ruuasta olen saanut myös huonon olon, ja keitot ovat maistuneet kovasti. Minestrone-keittoon jäi oikein himo, ja sitä taidetaan nauttia jälleen ensi viikollakin. Naamaan ilmestyvät megafinnit viihtyvät edelleen riesanani ja olo ei ole muutenkaan mitenkään erityisen hehkeä. Odottelen lähinnä ajan kuluvan ja olon pikku hiljaa paranevan. Työsopimusasioissa on taas jotain häikkää, joten en pääsekään aloittamaan vielä maanantaina, kuten alunperin piti. Odottelua siis kaikki tyynni. Onneksi sentään karvakaverit osaavat ottaa rennosti:

Raskausviikot 7+ - 8+

Energiat ovat olleet kahtena viime viikkona melko vähissä blogin kirjoittamiseen. Väsymystä riittää, mutta kuvotukset tuntuvat onneksi tällä viikolla jo hieman vähentyneen. Odotan kauhulla työelämään paluuta ja 8 tunnin työpäiviä. Onneksi työni tulee olemaan aikataulujen puolesta joustavaa, eikä tarvitse pelata kellokortin kanssa. Vähän jännityksellä silti odotan huomista päivää, joka alkaa kevyesti kahdella kokouksella klo 10-16. Puolen tunnin tauon ehdin pitää välissä. Nyt on totuteltava taas eväiden roudailuun töihin.

Rv 8+1 kävin myös ensimmäistä kertaa neuvolassa. Kaikki oli niinkuin pitikin mittausten mukaan. Paras uutinen taisi olla, että en ilmeisesti joudu sokerirasitukseen, tai ainakin niin tämä nuori "täti" minulle ohimennen mainitsi. Verenpaineet olivat taas vaihteeksi melko matalat, 104/54 muistaakseni. Ei kai siis ihme, että tekee mieli syödä suolaista ruokaa ja lakua koko ajan? ;) Sydänääniä terkka ei halunnut vielä kokeilla kuunnella, sillä kuulumattomuus tässä vaiheessa kuuluu asiaan, mutta voi aiheuttaa stressiä. NT-ultraan saatiin aika tämän kuun loppuun.

Olen viime päivinä tuntenut valtavaa kateutta niille naisille, jotka himoitsevat raskausaikana terveellisiä ruokia ja kerryttävät sen maksimissaan 8 kiloa painoa. Minulla ei viime aikoina ole muu pyörinyt päässä, kuin mahdollisimman suolainen ja tukeva ruoka. Intialaista, kebabia, pizzaa, mäkkäriä, juustoja, you name it... Makeaa ei sentään ole tehnyt samaa tahtia mieli. Voisin syödä rekkamiehen annoksia (ja välillä syönkin). Ehkäpä tämä tästä tasoittuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen! Parempi olisi. Poikaolo on muuten tällä viikolla hävinnyt, ja nyt on vähän sellainen 50/50 -olo.

Hyvillä mielin uudelle raskausviikolle!

Onnenkantamoisia?

Tuiki tavallinen maanantai valkeni sateisena ja kuraisena. Taluttelin koomassa lapsen tarhaan ja istuuduin tietokoneen ääreen selaamaan työpaikkailmoituksia. Samassa Facebookin viesteihin pamahti tutulta professorilta viesti: "Ehditkö soittelemaan?" Ryntäsin juoksuvauhtia hakemaan puhelimen käsiini, näppäilin numeron ja kuuntelin hiljaa tuuttausta ja omaa sydämen tykytystäni. Puhelimeen vastattiin, ja olin sulaa onnesta, kun viesti kuului näin: "Mulla kävi nyt niin, että mä oon saanut vähän rahaa ja olisi tällainen mielenkiintoinen projekti alkamassa. Minkäslainen sulla olikaan se työtilanne tällä hetkellä?"

Nyt siis vaan odotellaan jännityksellä, koska rahoituskuviot saadaan kuntoon ja työsopimus tehtyä. Homma alkaisi aikalailla saman tien, kunhan vaan byrokratiat saadaan hoidettua alta pois. Yliopistossa jos missä tämä tuntuu olevan vaikeaa. Viimeksi työsopimusta hinkattiin erinäisistä syistä kuukausi, ja olin kauhessa stressissä asian suhteen. Toivottavasti nyt ei mene ihan yhtä kauan. Kaikkein parasta on, että työt kestäisivät näillä näkymin elokuun loppuun, ja syyskuun alkupuolella alkaakin  sitten toivottavasti sopivasti äitiysloma. Nyt en voi kyllä uskoa muuta, kuin että suuremmalla voimalla taitaa olla sormensa pelissä! :)

Se, mikä tässä on kuitenkin ehkä raadollisinta, on se, kuinka paljon suhteilla on merkitystä työnhaussa. Tämäkään paikka ei tullut mihinkään julkiseen hakuun, vaan minulle tarjottiin sitä "pöydän alta" ainoastaan siksi, että tunsin oikeita ihmisiä. Tietysti on kivaa, että suhteista on hyötyä itselle, mutta nykymaailmassa moni paikka voi mennä sivu suun, mikäli ei ole olemassa hyviä verkostoja. Sosiaalinen pääoma asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan myös työmarkkinoilla. No, kaikesta huolimatta olen erittäin onnellinen, vaikka kyseessä onkin lyhyempi pätkä. Tämän hetkistä tilannetta ja tulevaa työuraa ajatellen tuleva työpätkä tuli järjettömän hyvään saumaan. Nyt on lämmin olo sisällä ja tunne siitä, että meistä pidetään huolta.