Raskausviikot 38-39+

Viimeisiä viikkoja viedään, ja saamattomuuden tunne on sanoinkuvaamaton! Rehellisesti sanottuna tekisi mieli vaan löhötä ja syödä herkkuja... Koti on nyt kutakuinkin kunnossa vauvaa varten, pienet vaatteet pestynä ja sairaalakassikin puoliksi pakattuna. Viikkoja on tänään 39+3, ja "yllättäen" juuri mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole. Eilen kävin vielä jumppailemassa aamulla ja olo on ollut edelleen hyvä. Toissailtana tosin vauva riehui varmaan kolme tuntia putkeen ja tunki päätään niin kipeästi alaspäin, että olin ihan varma, että kohta ne vedet menevät. Sen verran vihloi reisiin ja alakertaan. Eilen myös supisteli hieman napakammin ja olo samanlainen kuin kuukautisten ollessa juuri alkamassa. Ehkäpä jotain toivoa siitä, että tämä synnytys lähtee itsestään käyntiin löytyy vielä!

Ensi viikon tiistaille on varattu viimeinen aika äitiysneuvolaan, ja sen jälkeen tehdäänkin lähetettä sairaalaan "yliaikaiskontrolliin", vaikka eihän raskaus vielä 40+2 viikolla yliaikainen ole... hieman ahdistaa tämä, mutta ehkä yritämme loppuviikon aikana häätää nyt vauvaa sen verran ahkerasti, ettei tarvitsisi kontrolleissa käydä! Olen kokeillut painella synnytystä käynnisteleviä akupisteitä käsissä ja jaloissa, ja lemmenleikit tuntuvat myös aiheuttavan supistuksia, jos nyt niistä vielä jaksaisi innostua... Laskettu aika on sunnuntaina, ja esikoinen olisi silloin sopivasti hoidossa mummolassa, joten laskettuna päivänä olisi oikein toivottavaa syntyä!

Neuvolan mittauksissa on kaikki ollut viime viikkoina hyvin. Turvotuksia ei ole, ja sormukset ovat tässä raskaudessa saaneet pysyä loppumetreille saakka sormissa. Painoa on tullut tähän mennessä yhteensä n. 13 kg, mitä pidän oikein sopivana. On sen eteen tehty paljon töitäkin! Verrattuna viimekertaiseen 20 kiloon tämä tuntuu erittäin mukavalta. Nyt täytyy vaan imetysaikana muistaa syödä reippaasti, kun vararavintoa ei ole samalla tavalla kropassa kuin viimeksi. Pysyy sitten maidontuotanto hyvin yllä. Ehkäpä myös niitä herkkuja voi taas hieman ruokavalioon sisällyttää, ihanaa! Sf-mitta on pysytellyt koko raskauden ajan siinä ala- ja keskikäyrän välillä.

Synnytystä odotan toisaalta innolla ja toisaalta hieman pelkään. Suunnitelmani lääkkeettömästä synnytyksestä pitää edelleen, mutta kyllä sitä väkisinkin miettii, kuinka pärjää ilman kovempia kivunlievitysmenetelmiä. Lähinnä ponnistusvaihe pelottaa, sillä viimeksi koin siinä kovaa hermoperäistä selkäkipua, joka lamaannutti täysin. Nyt ei kuitenkaan auta kuin luottaa omaan kehoonsa ja siihen, että (toivon mukaan) luonnollisesti alkanut synnytys on käynnistettyä lempeämpi. Vauvan pitäisi myös olla tällä kertaa pienikokoisempi ja näin ollen helpompi pungertaa pihalle. Takaporttina pidän kuitenkin voimakkaampaa puudutusta siinä tapauksessa, että omat voimat eivät riitä. Realisti täytyy olla, enkä missään tapauksessa tahdo lääkkeettömyydellä vauvan henkeä vaarantaa. Iloisin mielin olen kuitenkin lähdössä synnyttelemään (kuulostaapaa kepeältä tuo synnyttely!) ja jännityksellä täällä odotellaan, koska vauva mahtaa maailmaan putkahtaa. Olisikohan tämä blogin viimeinen masukuva?

Rv 39+1

Rv 36-37+

Aika tuntuu kuluvan kauheaa vauhtia nyt äitiyslomalla! Hirveästi pitäisi saada aikaiseksi, mutta tuntuu, etten saa tehdyksi mitään. Työjutut olen onnistunut unohtamaan melko autuaasti, eikä onneksi ole enää yhtään ikäväkään töihin. Rennot aamut ja kiireettömät aikataulut tuntuvat mukavilta. Tänään ollaan ulkoiltu, leivottu rieskaa välipalaksi ja hieman herkkuja huomisia työkavereiden juhlia varten. Olen nähnyt paljon kavereita, kuskannut lasta harrastuksiin ja nukkunut päiväunia. Synnytysoppaissa kirjan sivut kääntyvät tiuhaan tahtiin ja ajatukset alkavat olla yhä enemmän lähestyvässä h-hetkessä. Pientä jännitystäkin on ilmassa; milloinkahan pikkuneiti päättää saapua maailmaan?

Olen voinut näin viimeisilläkin viikoilla tosi hyvin. Tällä viikolla olen käynyt vielä ohjatussa jumpassa ja tehnyt päivittäin kävelylenkkejä koirien kanssa. Hieman ovat alkaneet kivut nivusissa ja reisissä parin päivän aikanaa vaivaamaan, lieko vauva raivaamassa tietään lähtökuoppiin. Terveydenhoitaja ei neuvolassa valitettavasti oikein uskaltanut yrittää päätä heiluttaa, sen verran syvälle oli vauva kaivautunut. Itseäni olisi kiinnostanut tietää, joko pää on kiinnittynyt. Neuvolassa käydään nykyään kyllä todella harvoin verrattuna reilun neljän vuoden takaiseen! Viimeksi kävin rv 37+1, seuraava käynti onkin vasta rv 39+1. Esikoisesta sain ravata neuvolassa viikottain rv 35 jälkeen. Kaikki oli jälleen tarkastuksessa hyvin, hemoglobiini oli tosin laskenut 113:sta. En tiedä, pitäisikö sitä synnytystä varten tankata rautaa, mutta ainakaan terkka ei siihen kehottanut. Vauva on makoillut nyt viikkoja samassa raivotarjonta 2:ssa, eli selkä oikeaa kylkeäni vasten. Ilmeisesti hieman otollisempi asento synnytystä varten olisi kääntyminen vasemmalle puolelleni, mutta tämäkin on ihan ok.

Rv 36+6

Nämä viimeiset viikot ennen synnytystä ovat kyllä jännittävää aikaa. Huomaan kyttääväni erilaisia oireita ja miettiväni jatkuvasti, koska vauva mahtaa päättää syntyä. Supistuksia on ollut nyt huomattavasti aiempaa enemmän ja ne ovat napakoituneet, joten elättelen toiveita, että tämä raskaus ei menisi ihan kaksi viikkoa lasketun ajan yli. "Ässät" ovat aiheuttaneet kiitettävästi kiristelyä vatsalla, joten niitä lähipäivinä siis lisää :) Varasin myös varmuuden vuoksi muutama päivä lasketun ajan jälkeen ajan vyöhyketerapiaan synnytyksen käynnistelyyn. Kokeillaan nyt sitten tämäkin keino, jos ei vauva ala itsestään tulemaan! Onnekseni olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä äitiysloman aikana, ja joka päivälle riittää tekemistä. Vielä ei ole tuskastunut olo, mutta lasketun ajan jälkeen saattaa olla olo erilainen...

Pikku hiljaa kaikki alkaa olla valmista vauvan tuloa varten. Imetysvaatteita on hankittu, autonistuin on jo paikoillaan ja vaatteita alkaa löytyä sopivasti. Vielä pitäisi kasata vauvan vaatelipasto, pestä pienimmät vaatteet, ostaa sitteri ja jonkinlainen hoitoalusta, pestä vaunujen päälliset ja koota pinnasänky. Ensi viikonloppuna käymme miehen kanssa tositoimiin. Tajusin myös juuri, että nyt pitäisi alkaa pitää asuntoakin siedettävässä kunnossa, jos lähtö synnärille tulee ja esikoisen hoitajat saapuvat meille kotiin. Sairaalakassi on  muuten edelleen iloisesti pakkaamatta :)

Rv 33-35+

Täällä sitä ollaan vihdoin äitiyslomalla ja hyvällä mielellä! Viimeiset viikot töissä olivat niin hektisiä, ettei paljon blogia ehtinyt päivitellä. Esikoinen jäi pois hoidosta jo viime viikolla, joten aikamoista sumplimista sai miehen kanssa harrastaa, että saatiin työt ja lapsenhoito jotenkin soviteltua yhteen. Pieni syyllisyys jäi vaivaamaan, kun en saanut töissä ihan niin paljon aikaiseksi ennen äitiyslomaa kuin ajattelin, mutta minkäs teet. Huomenna käyn vielä siivoilemassa työpöytää, palauttelemassa puhelinta ja avaimia ja vaihtamassa vähän kuulumisia työkavereiden kanssa. Tänään ajattelin rentoutua tekemällä ihan mitä huvittaa, huomenna jatkan vielä vähän kesken jääneen artikkelin viimeistelyä.

Oma vointi on edelleen saanut jatkua hyvänä. Jumppailut ja lenkkeilyt sujuvat vielä hienosti, käväisinpä jopa sunnuntaina ohjatulla core-liikuntatunnilla. Hieman saattaa kävellessä jonnekin lantionpohjaan välillä juilia, mutta liikkumista se ei ole vielä estänyt, eikä toivottavasti estäkään. Päiväunet ovat viime aikoina maistuneet, ja useampana iltana olen simahtanut sohvalle kirjan tai elokuvan ääreen. Henkinen vointi on ollut ihan ok, tosin hieman äitiyslomalle jääminen on stressannut, samoin esikoisen uhmailut. Olen myös huomannut, että synnytyksen lähestyessä olen alkanut vetäytyä hieman sisäänpäin ja kaivata omaa rauhaa ja tilaa. Erityisesti esikoisen läheisyydenkaipuu on tuntunut viime päivinä raskaalta, ja olen kaivannut saada olla ihan rauhassa ilman, että kukaan hipelöi tai pyrkii aamulla saman peiton alle nukkumaan. Luulen, että ajatukset alkavat kääntyä vauvan hoivaamiseen ja tulevaan "symbioosiin", mitä varten kaipaan nyt paljon omaa tilaa ja rauhoittumista.

Käväisin myös neuvolassa rv 35+1. Tällä kertaa paikalla oli äärimmäisen tehokas ja kiireinen lääkäri, joka oli ottamassa minua sisään jo ennen kuin terveydenhoitaja oli saanut tarpeelliset mittaukset tehtyä. Häthätää mitattiin verenpaine ja paino, muuta ei sitten ehdittykään. Molemmat olivat kunnossa, mutta virtsasta löytyi tällä kertaa runsaasti ketoaineita, ja siitäkös se riemu sitten repesi. Ilmeisesti ketoaineet ovat yleisimmin merkki liian vähäisestä nesteen saannista (tai diabeteksestä, mutta sokerit eivät itselläni olleet korkealla), ja minulta kyseltiinkin, juonko tarpeeksi. Kerroin olleeni edellisenä päivänä jumpassa, josko se olisi vähän kuivattanut. Lääkäri kauhisteli, että teenkö vielä näillä viikoilla täyspitkiä jumppia. Sitten tivattiin, olenko juonut vettä jumpan aikana (no olen) ja enhän vain ole tahallani jättänyt juomatta ennen jumppaa, ettei tulisi pissahätä kesken jumpan (WTF, ei ollut juolahtanut pieneen mieleenikään...). Painoakin oli kuulemma tullut vähänlaisesti (250g/vko). Luulin sen olevan tässä loppuvaiheessa enemmänkin normaali/hyvä juttu. Turvotuksia ei ole, ja sitäkin lääkäri tuntui vähän paheksuvan. Ikävästi tuntui vihjailu siltä, että olen tahallani itseäni kuivattanut ja huonosti syönyt, mistä ei todellakaan ole kyse.

No, lopputulemana vauvalla oli kuitenkin kaikki hienosti (ultrattiin myös), raivotarjonnassa pikkuinen oli ja kohdunsuulla ei muutoksia. Lantioon on lääkärin mukaan alkanut jo tulla lisää tilaa synnytystä varten, mikä kuulosti positiiviselta. Kiikutin tänään vielä pissanäytteen labraan tulehduksen poissulkemiseksi. Itse kyllä veikkaan, että ketoaineet johtuivat lähinnä siitä, että olen ollut aika vähillä hiilareilla viikonloppuna ja neuvolaa edeltävänä päivänä taisi olla vielä tavallista vähähiilarisempi päivä, kun piti syödä vanhaksi meneviä rahkoja pois jääkaapista. En ole huolissani, mutta kauhean saarnan sain kyllä lääkäriltä osakseni... Nyt onkin sitten tankattu ruisleipää ja juotu vettä ihan urakalla :)

Tämä kuva on otettu rv 34+6 ystäväni häiden jälkeen. Sain lainaan ihanan äitiysmekon toiselta kaveriltani, ja oli kiva päästä mieheni kanssa kahdestaan juhlimaan vielä ennen vauvan syntymää. Pikkutunneille ei tanssittu, mutta juhlaruoka maistui ja mukavia muistoja jäi näistäkin häistä.

Rv 31+

Tällä viikolla olo oli alkuviikosta todella väsynyt. Nukutti koko ajan, ja veto oli täysin poissa pari päivää. Itselläni on ollut muutenkin huimausta ja voimattomuutta erityisesti aamuisin, ilmeisesti liittyen mataliin verenpaineisiin. Kokeilin myös syödä hieman enemmän aamulla, mutta sekään ei auttanut asiaa. Ilmeisesti täytyy nyt vaan ottaa rauhallisesti ja toivoa vahvempia oloja sitten raskauden jälkeiselle ajalle.

Käväisin tällä viikolla pitkästä aikaa neuvolassa. Väliä taisi tulla peräti 9 viikkoa ylimääräisen ultran takia. Kaikki oli oikein mallikelpoisesti ainakin käyrillä mitaten. Painonnousu oli n. 300g viikossa, hemoglobiini 120, verenpaineet 110/60 luokkaa ja kohdun kasvu edelleen hieman keskikäyrän alapuolella. Ilmeisesti, vaikka maha näyttää isolta, ei vauva ehkä kuitenkaan ole jättiläisluokkaa, jos sf-mittaan on luottaminen. Ensi viikolla käyn ultrassa kokoarvioissa, joten siellähän se sitten selviää. Toivottavasti näyttäisi sopusuhtaiselta tyypiltä...

Vauva on harjoitellut uusia taitoja tällä viikolla ja alkanut hikkailla kohdussa. Hikka tuntuu melko ärsyttävänäkin tasaisena naputuksena kyljessä. Itse olen saanut taas loppuraskauden vuotavat rinnat riesakseni. Oranssia kolostrumia on bongailtu aamuisin heräämisen jälkeen, ja kerran onnistuin saamaan jo paidanrintamuksenkin märäksi päiväunilta herätessäni. Toivottavasti tämä enteilee samalla tavalla hyvää maidontuloa, kuin viimeksi.

Lauantaina itselleni tulikin mittariin pyöreitä vuosia. Yhtään ei kriisiä ole ilmassa, vaan uusi ikälukema tuntuu erittäin sopivalta omiin fiiliksiin. Ajattelin nuorempana, että lapset olisi hyvä tehdä alle kolmekymppisenä, ja niinhän ne nyt onkin "tehtynä"; toisen ulkoistumista vielä odotellessa. Juhlapäivän kunniaksi julkaisimme myös tiedon uuden perheenjäsenen saapumisesta Facebookissa. Muuten juhlittiin rauhallisesti, ja unohdin pariksi päiväksi terveelliset dieettini herkutellen pizzalla ja suklaalla. Tämä kyllä kostautui vatsakivuilla, mutta ehkä se oli sen arvoista. Nyt jaksaa taas syödä terveellisesti vielä pari kuukautta. Kyllä terveellisestä ruuasta vaan tulee hyvä olo!

Lomaa ja mahakuulumisia rv 21+-25+

Tämäkin tutkija on nyt sitten oleskellut lyhyellä, mutta sitäkin odotetummalla kesälomalla! Oma työni on todella joustavaa, aikataulut saa päättää itsenäisesti ja etänäkin saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Sen vuoksi työtä ja vapaa-aikaa on välillä vaikea erottaa toisistaan, eikä työasioiden tunkeutumista vähintäänkin ajatuksen tasolla muuhun arkeen oikein voi estää. Nyt olen kuitenkin merkannut työajanseurantaan ihan virallisia lomapäiviä pari viikkoa, joten olen pyrkinyt aktiivisesti pitämään lomamoodia päällä. Blogikin on saanut lomailla, mutta nyt yritän löytää aikaa kirjoittaa vähän aktiivisemmin.

Esikoisellakin alkoi loma päiväkodista juhannuksena kuudeksi viikoksi. Kesäsulku on todella pitkä, emmekä halua tänäkään vuonna laittaa lasta vieraaseen varahoitopaikkaan. Pidämme siis mieheni kanssa vuorotellen vapaapäiviä, ja myös isovanhemmat on rekrytoitu tietyille päiville hoitajiksi. Esikoinen vietti myös 4-vuotissynttäreitään juhannuksen jälkeisellä viikolla. Täytynee tehdä synttäreistä oikein oma postauksensa, kunhan saan aikaiseksi.

Helteet ovat hellineet meitäkin muutaman päivän ajan. Itse en ole tosin erityisemmin lämpimästä nauttinut, sillä raskaus alkaa viedä veronsa ja hiki iskee heti lämpömittarin karatessa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Olo on ollut aika nuutunut ja voimaton välillä, enkä käsitä, miten esikoisesta viimeisilläni ollessani nautin täysillä kesän 2011 juhannuksen hellejaksosta. Jälleen kai se pitää todeta, että reilussa neljässä vuodessa kroppa ikääntyy sen verran, että vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua. Koirat ovat väsymyksestä huolimatta saaneet päivittäiset lenkkinsä, ja yritän kovasti sulatella juhannuksena ja 4-vuotissynttäriviikolla mukaan tarrautuneita ylimääräisiä kiloja  grammoja. Pakastin kuitenkin pullistelee vielä ylimääräisiä herkkuja, joten hieman tahdonvoimaa tässä vaaditaan...

Vauva tuntuu voivan mainiosti ja olevan melkoisen reipas kaveri liikkumaan. En tiedä olenko vain unohtanut, mutta tuntuu kyllä liikkuvan ja potkiskelevan huomattavasti sisartaan enemmän. Öisinkin herään usein pikku jumppatuokioihin. Eilen esikoinen taisi ensimmäistä kertaa malttaa pitää kättään vatsalla paikallaan niin kauan, että tunsi pikku potkuja käteensä. Ilme oli näkemisen arvoinen! Esikoinen suhteutuu muutenkin vauvavatsaan äärimmäisen rakastavasti ja jakelee pusuja ja haleja useamman kerran päivässä. Usein myös iltalaulu ja iltarukous huolehditaan vauallekin.  Miehen kanssa tunnustelemme vauvan potkuja aina nukkumaanmenoaikaan, se on kiva lopetus päivälle. Ensi viikolla meillä onkin ylimääräinen ultra, jossa tarkistetaan vauvan kasvu ja istukan toiminta. En ole itse huolissani ja uskon vauvan kasvaneen hyvin, mutta kivahan se on päästä taas pientä kurkistamaan.

Rv 22 käväisin taas neuvolassa pyörähtämässä. Neuvolassa käsiteltiin Kela-asioita ja tehtiin perusmittaukset. Netissä pääsee nykään täyttämään synnytyssairaalaan esitietolomakkeen, mikä oli minusta kiva uudistus. Aion käydä kirjaamassa ylös kattavan synnytystoivelistan. Toiveenani on tällä kertaa luonnollinen ja mahdollisesti jopa lääkkeetön synnytys, mikäli kantti kestää. Tästäkin voisin postata myöhemmin tarkemmin. Neuvolassa kaikki oli hyvin, painoa on tullut tasaisesti n. 500g/vko. Verenpaineet olivat jälleen matalat, 99/66, mutta minulle lukema on melko normaali. SF-mittakin otettiin ensimmäistä kertaa, ja se oli hivenen alle keskikäyrän, mitä ei kyllä pötsin koosta päätellen uskoisi... Pari neropattia minulta on jo tullutkin tiedustelemaan, onko laskettu aika kohta käsillä. No, vielä sinne lokakuulle saisi kasvatella mahaa... Kovin kaunis ja hehkeä ei tämä raskausolemus mielestäni ole, mutta minkäs teet, kun kroppa on sen mallinen, että vatsa puskee esiin voimalla. Vatsa alkaa myös jo tuntua välillä hankalalta, sitä kiristelee usein ja painavakin mokoma on. Selkeää kasvuspurttia on havaittavissa. Seuraava neuvola meillä onkin vasta elokuussa ylimääräisen ultran vuoksi.

Kesäloma alkaa itselläni vedellä viimeisiään. Huomenna viemme illalla esikoisen mummolaan pariksi päivää hoitoon. Minulla ja miehelläni työt jatkuvat normaalisti, mutta keskiviikkona mies ja lapsi lähtevät yhteiselle lomalle Helsinkiin koko loppuviikoksi. Jään itse mielihyvin kotiin nauttimaan omasta rauhasta (ja työnteosta...). Koleasta säätiedotuksesta päätellen ensi viikko tehdäänkin etänä ihan täältä kotiluolasta käsin. Toisaalta myös kauniilla säällä teen mielelläni etäpäiviä parvekkeella loikoillen, joten työmaan ovea en todennäköisesti heinäkuussa kovin monta kertaa tule avaamaan. On se vaan ihanaa, että on kesä!