Tämä olikin jännä viikkoa. Keskiviikkona käväisimme heti aamusta rakenneultrassa. Ultraamassa oli mukava nuori nainen, joka selitti juurta jaksaen mitä teki, eikä mumissut omituisia itsekseen kuten jotkut ultraajat tapaavat tehdä. Kaikki kehon osat ja elimet käytiin järjestelmällisesti läpi, ja hyvin pysyi mukana siinä, mitä tapahtui. Vauva oli käynyt (aamiaisen saatuaan ja hetken riehuttuaan) päiväunille, ja köllötteli ihan kippurassa kohdussa. Istukka sijaitsi yllättäen aivan etuseinämässä, ja ihmeteltiinkin yhdessä, miten olen kuitenkin tuntenut liikkeitä jo niin hyvin. Aikamoisia potkutreenejä on nykyisin meneillään, ja muutaman mojovamman monotuksen olen saanut jo tuntumaan käteen saakka. Mies ei ihan vielä jaksa päivystää vatsan vierellä niin kauan, että saisi tuntumaa pikkuiseen. Liikkeethän luonnollisesti lakkaavat saman tien, kun isi laittaa käden vatsan päälle.
Ultran lopuksi kysyimme vielä bonuskysymyksenä, näkyisikö sinne jalkoväliin mitään, alkuvaiheessa kun pikkuinen piti kättään juuri sopivasti strategisten paikkojen edessä. Näkyihän sinne, ja suureksi riemastuksekseni mitään ylimääräisiä ulokkeita ei ollut havaittavissa, vaan ultraaja tulkitsi näkevänsä pienet häpyhuulet kuvassa. Meille on siis suurella todennäköisyydellä tulossa toinen tyttö! Olen iloinnut tiedosta ehkä vähän luvattomankin paljon; tärkeintähän pitäisi olla, että kaikki oli muuten kunnossa. Jotenkin olen kuitenkin aina ajatellut, että lapseni tulevat olemaan tyttöjä, joten uutinen oli erittäin tervetullut. Luulen, että olin toivonut toista tyttöä niin kovasti, että en pessimistinä uskonut todennäköisyyteen sellaista saada, vaan olin ihan varma, että tällä kertaa tulee poika. Uutinen tytöstä oli helpottava siinäkin mielessä, että isosiskon vanhaa vaatetta löytyy meiltä runsaasti, eikä siitä nimestäkään tarvitse nyt enää miehen kanssa vääntää.
Ultran yhteydessä kävi myös ilmi, että minulla oli veriseulassa jokin hormoniarvo ollut hieman viitearvoa korkeampi, ja joudun näin ollen käymään vielä heinäkuussa ylimääräisessä ultrassa varmistamassa, että istukka toimii hyvin ja vauva kasvaa. Ilmeisesti kyseisen hormonin liiallinen määrä saattaa vaikuttaa istukan toimivuuteen. Kätilö kehotti kuitenkin olemaan huoletta, ja vauvakin oli tähän mennessä kasvanut ihan käyrien mukaan. Rennolla mielellä siis kohti heinäkuuta.
Olo on alkanut tällä viikolla tuntua jo hieman enemmän raskaana olevalta, ja maanantaina kärsin lenkillä aikamoisista kivuista nivusissa. Vieläkin on kävellessä vähän vihlonut, aivan kuin olisi treenannut vähän liikaa reiden lähentäjiä. Toivon tosissani, että nämä vaivat eivät tästä pahene. En tiedä, paljonko painaisin, jos en saisi lenkkeiltyä raskausaikana enää ollenkaan. Olen kuitenkin sinnikkäästi suunnannut koiria ulkoiluttamaan lähes päivittäin, ja siihen vielä muutaman kerran viikossa pilatesta päälle. Tuntuu, että jos ei pariin päivään harrasta pilatesta, on selkä ihan jumissa heti kättelyssä.
Kesäisissä fiiliksissä mennään, vaikka mahan kasvu alkaakin jo vähän ahdistaa henkisellä puolella. Itse en koe olevani mikään maailman hehkein odottaja, vaan enemmänkin sitä sotanorsu-tyyppiä. Onneksi sentään iho kukoistaa, tukka tuntuu paksulta ja kynnet ovat vahvat ja kasvavat nopeasti. Jotain hehkua sentään!
Ultran yhteydessä kävi myös ilmi, että minulla oli veriseulassa jokin hormoniarvo ollut hieman viitearvoa korkeampi, ja joudun näin ollen käymään vielä heinäkuussa ylimääräisessä ultrassa varmistamassa, että istukka toimii hyvin ja vauva kasvaa. Ilmeisesti kyseisen hormonin liiallinen määrä saattaa vaikuttaa istukan toimivuuteen. Kätilö kehotti kuitenkin olemaan huoletta, ja vauvakin oli tähän mennessä kasvanut ihan käyrien mukaan. Rennolla mielellä siis kohti heinäkuuta.
Olo on alkanut tällä viikolla tuntua jo hieman enemmän raskaana olevalta, ja maanantaina kärsin lenkillä aikamoisista kivuista nivusissa. Vieläkin on kävellessä vähän vihlonut, aivan kuin olisi treenannut vähän liikaa reiden lähentäjiä. Toivon tosissani, että nämä vaivat eivät tästä pahene. En tiedä, paljonko painaisin, jos en saisi lenkkeiltyä raskausaikana enää ollenkaan. Olen kuitenkin sinnikkäästi suunnannut koiria ulkoiluttamaan lähes päivittäin, ja siihen vielä muutaman kerran viikossa pilatesta päälle. Tuntuu, että jos ei pariin päivään harrasta pilatesta, on selkä ihan jumissa heti kättelyssä.
Kesäisissä fiiliksissä mennään, vaikka mahan kasvu alkaakin jo vähän ahdistaa henkisellä puolella. Itse en koe olevani mikään maailman hehkein odottaja, vaan enemmänkin sitä sotanorsu-tyyppiä. Onneksi sentään iho kukoistaa, tukka tuntuu paksulta ja kynnet ovat vahvat ja kasvavat nopeasti. Jotain hehkua sentään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti