Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä. Olen viimeistellyt väitöskirjan tutkimussuunnitelman, lähettänyt sen eteenpäin ja ollut iloinen kaikesta siitä vapaa-ajasta, jota jää nyt iltaisin. Voi hyvillä mielin lukea, jumpata tai katsoa telkkaria. Eilen käväisimmekin kirjastossa uusimassa niin lapsen kuin minunkin kirjavarastoni. Muutama historiallinen romaani lisää tekee hyvää.
Raskaus sujuu siinä mielessä mainiosti, että sen unohtaa jo helposti. Olo on normaali eikä minkään sortin kolotuksia ole vielä ollut. Kiitän siitä ahkeraa pilateksen harrastamista ja ihania alaselkään kohdistuvia venytyksiä, joihin olen viime aikoina panostanut. Mieheni on muutaman kerran lattialla pyllyäni pyörittäessäni ihmetellyt, mitä puuhaan, mutta tuntuu niin ihanalta saada liikettä lantioon ja rankaan. Olen jo pohtinut hieman tulevaan synnytykseenkin valmistautumista. Mieli tekisi hankkia joku kirja tai cd, jonka avulla voisi harjoitella rentoutumista ja miettiä hyviä asentoja kivunlievitykseen ja ponnistusvaiheeseen.
Tällä viikolla käväisin myös ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa raskauteen liittyen. Vastassa oli nuori, mielestäni hieman sympaattisella tavalla höppänä mieslääkäri, joka höpötti koko ajan savon murteella saaden miltei minutkin hermostuneeksi. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja kuunteli sydänääneet. Sykkeet olivat 140+, hieman matalammat kuin esikoisesta. Tämä sai jotenkin alkuraskaudessa vallinneen poikaolon vahvistumaan. No, ehkä kuun lopussa koittavassa rakenneultrassa saadaan siihenkin selvyys. Itseäni jänittää kovasti sukupuoliasia. En tiedä, saako sitä sanoa ääneen, mutta toivoisin kovasti toista tyttöä. Poikakin on toki tervetullut, mutta kyllä siinä saa vähän ajatustyötä tehdä, kun on niin tottunut tähän pikkutytön äitiyteen :)
Vappupallo näyttää siman ja munkkien voimalla kasvaneen huikeisiin mittoihin, tosin kuva ei taida olla ihan suoraan sivusta otettu. Paino nousee myös samaa nopeahkoa tahtia kuin esikoisesta. Eivät onneksi neuvolassa kuitenkaan sen kummemmin siihen puuttuneet. Urheilu sentään maistuu keväisessä säässä. Mieltä ilahduttivat viime viikolla postiluukkuun kolahtaneet veronpalautustiedot, joiden turvin suunnittelemme perheen ensimmäistä kunnon lomamatkaa moneen vuoteen. Ehkäpä ensi keväänä sitten!
 |
| Rv 17+0 |
Meillä kolmesta pojasta sykkeet ovat olleet aina matalat. Tuota luokkaa, tai matalammat :). Onnea odotukseen!
VastaaPoistaPoikaolo täällä jatkuu edelleen, jännää, kun reilun viikon päästä päästään ultraan :) Esikoisella sykkeet olivat välillä myös tuota 140, mutta yleisemmin 150-160-luokkaa.
PoistaMiksi mulla ei ole kolmen pojan jälkeen mitään syketietoa! Mutta vappupallo on ihana, täällä tulee hyvä mieli! :)
VastaaPoistaVappupallo on välillä ihana, välillä kamala! Toivon, että ahkeran jumppaamisen ansiosta tällä kertaa ei huideltaisi sf-mitoissa jossain ihan omilla käyrillä :D
PoistaNoista sykkeistä kuulee kyllä niin erilaista tietoa. Kai keskimäärin tytöllä on korkeammat, mutta onpa joillain ollut ihan toisinkin päin. No, ehkä viikon päästä ollaan ultran jälkeen viisaampia :)