Blessed

Hiippailin keskiviikon ja torstain välisenä yönä vessaan yöpissalle ja kellonaikaa tarkastaessani huomasin kännykkään ilmestyneen sähköpostiviestin. En todellakaan alkanut sitä keskellä yötä avata (se olisi kuitenkin myöhästymisviesti kirjastosta) - ja hyvä ehkä niin, sillä siinä olisi voinut yöunet mennä!

Aamulla sydän pomppasi kurkkuun, kun herättyäni huomasin viestin tulleen Suomen kulttuurirahastosta. "Kasvatustiet. maisteri xx. Hakemuksenne: xx käsittelevään väitöskirjatyöhön. Ilmoitamme kohteliaimmin, että Teille on vuoden 2015 haussa myönnetty apurahana xx euroa  jättämänne hakemuksen perusteella." Mieheni heräsi kiljaisuuni ja luuli vähintään tulipalon syttyneen, kun riemuitsin mahtavasta viestistä. Apuraha kattaa työskentelykustannukset vuoden ajaksi, joten äitiysloman jälkeen voin melko joustavasti miettiä, koska palaan tutkimuksen pariin. Tämä oli ehkä parasta, mitä tässä elämäntilanteessa voi tutkijalle eteen tulla!

Olen miettinyt, mistä nämä kaikki mahtavat jutut ja suorastaan siunaukset elämääni ovat tulleet viime syksyn ja alkukevään vastoinkäymisten jälkeen. Työttömyysjaksollekin on löytynyt merkityksensä, kirjoittelinhan apurahahakemuksenkin sinä aikana. Pahimpien raskauspahoinvointien aikaan ei tarvinnut olla töissä, vaan työkin pääsi alkamaan vasta olojen helpotettua. Jälleen täytyy muistuttaa itseään siitä, että kyllä elämä kantaa, omista epäilyistä ja kriiseilyistä huolimatta. Kiitokset lähetän jonnekin ylöspäin, ja toivon muistavani seuraavalla kertaa olla luottavaisemmin mielin. Kävimme tänään mieheni kanssa juhlistamassa asiaa herkkulounaalla, minä viis veisaten kertyneistä raskauskiloista. Illalla lompsin vastapainoksi koirien kanssa lenkille. Ihanaa, kun taas jaksaa liikkuakin!