Oloissa ei ole oikein mainittavia muutoksia viime viikkoon. Nyt aletaan olla energisen keskiraskauden puolella, ja lenkkeily ja pilates maistuvat taas. Ruokailussakin olen pysytellyt terveellisen puolella, vaikka kyllä lauantain karkkipäivä oli odotettu! Nytkin tekisi ihan hulluna mieli makeaa, mutta täytyy kai koettaa kestää... Maksamakkara on ollut tällä viikolla huippuhyvää, mutta täytyy yrittää pysytellä suositusmäärien rajoissa.
Omat fiilikset raskauden suhteen ovat olleet hyvät, mutta esikoisen kanssa tuntuu olleen jos jonkinlaista takkua viime päivinä. Luulen raivareiden ja kiukuttelun johtuvan raskaudestani, mutta vaikealta tuntuu ottaa vastaan toisen tunteenpurkauksia, jotka ilmenevät välillä huutona, välillä potkimisena. Tuntuu, ettei mikään auta, lempeä ymmärtäminen tai tiukka komennuskaan. Olen menettänyt hermoni hävettävän monta kertaa ja aivan liian helposti, ja lapsi tietää juuri, mistä naruista vetää. Tunteet tuntuvat muutenkin nousseen pintaan alkuraskautta voimakkaammin, ja eilenkin kasvatin nenäliinakasaa lahjakkaasti koko elokuvaillan ajan. No, täytyy myöntää, että olemme päässeet lapsen uhman suhteen tähän saakka helpolla, joten ilmeisesti täytyy nyt vain pyrkiä tämäkin kehitysvaihe kestämään. Hieman naurattaa, tuleva kasvatustieteen tohtori ja tekisi mieli soittaa johonkin neuvontapuhelimeen, kun ei osaa omaa lastaan kasvattaa :)
Mahastakin pitäisi jaksaa taas ottaa kuvia, mutta jotenkin se on nyt jäänyt. Selvästi erottuu kuitenkin, ja pistin juuri uuden mammamalliston kevät/kesätakin tilaukseen, kun vanhat tuulitakit puristavat jo melko tiukasti. Dopplerilla olen silloin tällöin varmistellut, että kaikki on lapsukaisella kunnossa, mutta tänään (rv 14+1) kuvittelin päiväunilta herättyäni tuntevani varovaista liikettä ja pientä väreilyä mahassa. Ehkäpä ne liikkeet alkavat pian tuntua ihan kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti