Viime yönä en juurikaan nukkunut. Tänään käväisin työhaastattelussa pyörähtämässä, ja sain ensimmäistä kertaa myös antaa opetusnäytteen ennen haastattelua. Voitte arvata, että jännitti aivan hitosti! Perehdyin aiheeseen koko viikonlopun ja yritin miettiä, miten saisin annettua mahdollisimman hyvän kuvan itsestäni ja osaamisestani rajatussa ajassa ja täysin oudon ryhmän kanssa. Kolme arvioitsijaa kyttäämässä opetettavien joukossa eivät paljon jännitystä vähentäneet.
Tänään hyppäsin bussiin kohti tuntematonta (ihan kirjaimellisesti) ja onnistuin jäämään väärällä pysäkilläkin pois ennen haastattelupaikan löytymistä. Luojan kiitos kännyköistä löytyy navigaattorit, ja olin onneksi ajoissa liikenteessä. Pienessä paniikissa sain opetukseni pidettyä, enkä kuulemma ollut vaikuttanut yhtään hermostuneelta, vaikka mieli teki pötkiä pakoon koko tilanteesta ja haudata pää lähimpään lumikasaan. Alkutakeltelujen jälkeen pääsin ihan hyvin vauhtiin ja tunsin olevani tilanteen tasalla opetusta pitäessäni. Loppuun vedin vielä yhden ässän hihastani, josta sainkin kiitosta haastattelutilanteessa.
Nyt on jo jotenkin valmiiksi tympiintynyt ja epätoivoinen fiilis. Haastatteluun kutsuttiin viisi henkilöä, ja loput olivat vuorossa minun jälkeeni huomenna. Haastattelussa minulle sanottiin, että paikka olisi tämän päivän näyttöjen perusteella ilman muuta minun, jos ei muita kandidaatteja olisi vielä jonossa odottamassa omaa näytön paikkaansa. Täytyy nyt siis vaan toivoa, että loput neljä hakijaa olisivat täysiä urpoja, joilla opetusnäytteetkin menisivät vähän penkin alle... ;) Epätoivoinen fiilis on sen vuoksi, että uskon oikeasti toisten kandidaattien olevan myös korkeatasoista ja taitavaa porukkaa ja pelkään, että jään rannalle ruikuttamaan. Viime syksy on ollut niin täynnä pettymyksiä, että en kyllä yhtään ihmettelisi, jos huono onni jatkuisi edelleen... No, ei auta kuin odotella torstaita ja tulosten julkistamista. Hyvä fiilis omasta suorituksesta jäi kuitenkin päällimmäiseksi mieleen, joten arvokas kokemus haastattelu ehdottomasti oli. Ja mielestäni on aina hyödyllistä olla haastateltavista ensimmäisenä, sillä ensimmäiseen haastateltavaan verrataan aina seuraavia hakijoita. Nyt täytyy vaan toivoa, että tein lähtemättömän upean ja järisyttävän vaikutuksen valitsijoihin!
Leivoimme eilen lapsen sairaslomapäivän kunniaksi pullaa. Olisikohan ne palkannut mut jos olisin vienyt vastaleivottua pullaa lahjuksiksi?
Oi miten ihanan näköistä pullaa. En kestä!
VastaaPoistaPidän peukkua. Kaiken puolesta. Ja uskon kyllä, että hyvin siinä lopulta käy.
Pullaa on vielä pakastimessa. Onneksi 3-vuotias ei enää muista kysellä pullan perään, vaikka kyselikin leivonnon jälkeen pikku paniikissa, että en kai vaan aio viedä pullia töihin :´D
PoistaKiitos peukusta! Tämä työpaikka ei tällä kertaa tärpännyt, niin kuin arvelinkin. Väärän alan maistereita näköjään oltiin taas. Sain kamalan melt-downin kun kuulin tulokset, mutta tulin onneksi pian järkiini. Kaveri muistutti, että olen kuitenkin ollut työttömänä vasta 20 päivää. Vähän perspektiiviä taas tälle naiselle :)