Rv 11+

Tänään raskausviikkomittariin pyörähtivät lukemat 12+0. Turvallisilla viikoilla siis aletaan olla, ja nyt saa jo vähän huokaista helpotuksesta (tai no, paljon!). Tämän viikon isoin juttu oli sydänäänien kuuleminen kotidopplerilla ensimmäistä kertaa sekä tietysti ensimmäisessa ultrassa käynti. Ostin perusdopplerin kirppikseltä, ja viikkoja oli 11+1, kun äänet kuuluivat. Ensimmäisellä kerralla sain kuuluviin vain omat sydämensykkeet, mutta patterin vaihdon jälkeen alkoi myös vauvan laukka kuulua. Kovin vaimeasti ja syvältä äänet vielä kuuluivat, mutta varmasti koko ajan paremmin. Istukka on myös kuulemma edessä ultran mukaan, mikä saattaa vaimentaa äänten kuulumista. Tarpeeksi kovaa häpyluun alle painamalla ja doppleria kallistamalla äänet kuitenkin kuuluivat.

Ultraan pääsimme sitten perjantaina rv 11+5. Mukana oli myös lääketieteen kandi, joten ultrattiin oikein perusteellisesti, ja ultraaja myös selitti kaiken todella tarkasti. Sydänmen sykkeen näimme miltei heti ja yhden lapsukaisen ultraaja onnistui löytämään. Muistaakseni sama rempseä täti ultrasi kuin esikoisestakin. Ultrassa näkyivät hienosti molemmat aivopuoliskot, kädet, jalat ja kasvojen profiili. Pienen herättelyn jälkeen vauva esitteli myös liikkeitään ja heilutteli äidille ja isälle. Viikkoja olisi ultran mukaan neljä päivää enemmän kuin kuukautisten mukaan laskettuna, mutta laskettua aikaa eivät silti vaihtaneet. Saimme mukaan peräti 5 ultrakuvaa erikoislahjana miehelleni, joka on töissä sairaalakompleksissa ja joutui lähtemään töiden takia kesken ultran kiireistä työasiaa hoitamaan. Oli uskomatonta nähdä vatsassa köllivä pienokainen, jonka olemassaolo muuten tuntuu vielä niin abstraktilta asialta. Ehkäpä odotus konkretisoituu sitten paremmin, kun liikkeitäkin alkaa tuntua.

Tällä viikolla olen aloittanut työt, ja olo on ollut väsyneempi kuin koskaan. Päiväunet ovat jääneet väliin monena päivänä, ja olen ollut ihan valmista kauraa sänkyyn jo kahdeksan aikaan illalla. Olen myös nukkunut jotenkin kevyesti, ja herännyt aina viimeistään 6.30 ilman herätyskelloa. Ehkäpä tämä lisääntynyt valo aiheuttaa nukkumisvaikeuksia. Pahoinvointia on vielä lievästi, varsinkin heti yö- tai päiväunilta herättäessä. Maha on jo selkeästi havaittavissa, ja kevättakki alkaa pikku hiljaa kiristää. Taitaa tulla meikäläisestä taas valtava tässäkin raskaudessa.

Esikoiselle pääsimme kertomaan raskaudesta heti ultran jälkeen. Makoilimme koko porukka sängyllä, näytin hänelle selkeintä ultrakuvaa ja kysyin, arvaako hän, kuka kuvassa on. Urho (ranskanbulldoggimme) oli ensimmäinen arvaus! Toinen arvaus oli hän itse. Jouduin vähän johdattelemaan ja kysyin, arvaako hän, kuka mahassani voisi asustella. Urho taisi taas olla ensimmäinen arvaus naurunpyrskähdyksen kera. Sitten 3-vuotiaan silmiin syttyi ihana oivalluksen loiste ja hän tokaisi "vauva"! Nyt ei sitten juuri muusta olekaan puhuttu kuin vauvasta ja isosiskoudesta. Lapsi on äärimmäisen iloinen ja innostunut pikkusisaruksestaan. Nyt pitäisi vielä jaksaa odotella sinne syksyyn saakka. Ihana ja iloinen viikko tämä siis ollut!