Ahdistavat pätkät

Nyt se taas alkaa. Viimeistään aina vuoden vaihteessa mielen valtaa ahdistus päättyvästä työsuhteesta. Itse saan nyt tässä elämänvaiheessa tehdä poikkeuksellisesti jopa puoli vuotta hommia saman työsuhteen alla, mutta vuoden vaihteessa projektihommat uhkaavat taas loppua. Taloustilanne Suomessa on huono, ja vaikka rahoitusta koko ajan haetaan, ei ole mitään takeita siitä, että euroja firman tilille jostain taivaasta tipahtaisi. Uusia projekteja kyllä suunnitellaan, mutta kun joku vielä muistaisi, että meitä vanhoissakin projekteissa mielellään jatkavia olisi, jos vain rahaa tulisi jostain. Kahta rahoitushakemusta olen tänä syksynä antaumuksella vääntänyt, ja loput jäävät esimiesten huolehdittavaksi. Nyt ei auta kuin odotella...

En kyllä usko, että tällainen ahdistunut ja stressaantunut työntekijä on mikään lottovoitto työnantajallekaan. Voin ihan suoraan sanoa, että työmotivaatio ei ole huipussaan, kun työsuhteen mahdollinen loppu häämöttää edessä. Motivaatio tuntuu laskevan kuin lehmän häntä joulukuun loppua kohden. Mielessä käy väkisinkin ajatus, että miksi pitäisi jatkuvasti ylittää itsensä ja tehdä huippulaatuista työtä, kun mitään takeita jatkosta ei ole. Tiedän, että olen tähän mennessä tehnyt hienoa työtä ja ollut juuri oikea työntekijä tässä projektissa, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että ei enää jaksaisi. Kukapa näistä saavutuksistani enää sitten välittää, kun projekti on saatu vietyä päätökseen ja työntekijästä kaikki hyödyt saatu irti. Pitkäjänteiseen kehittämistyöhön ja olemassaolevien toimintamuotojen kehittämiseen ei meidän lafkassa tunnu olevan johtotasolla innostusta.

Välillä se optimismi kuitenkin nostaa päätään. Kyllä tähänkin mennessä on aina jatkoa tarjottu, jos ei samasta paikasta niin sitten jostain toisesta. Olen sentään suuremman organisaation sisällä töissä. Ja mitäpä sitten, jos en saisikaan töitä? Voisin ehkä ottaa jonkin aikaa loman kannalta, keskittyä väitöskirjan tutkimussuunnitelman laatimiseen, tehdä alallani tarjolla olevia hanttihommia ja toivottavasti jäädä loppukesästä taas hyvillä mielin äitiyslomalle. Kovasti se huono taloudellinen tilanne kuitenkin kummittelee päässä. Työttömäksi jääminen ei todellakaan olisi ainutlaatuinen kohtalo. Murehtiminen ei mitään auta, mutta kun... Sitä kivaa "eläkevirkaa" odotellessa!

Nyt toivottelen kuitenkin hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti aurinkokin pilkahtaa!