Meidän kolmivuotias aloitti päivähoidossa reilu kaksivuotiaana. Pidin ehdottomasti parhaana hoitomuotona perhepäivähoitoa, ja löysimmekin mukavan oloisen yksityisen perhepäivähoitajan kotimme lähistöltä. Pian kuitenkin alkoi ilmetä ihmetyksen aiheita. Lapsi puhui hoidosta tullessaan outoja juttuja ja hoitajalla oli välillä oma lapsenlapsensa ylimääräisenä hoidettavana muiden lasten joukossa. Viimeinen niitti oli, kun lapsellemme tuli saman viikon aikana pari outoa haavaa hoidossa, joista hoitaja ei muka tiennyt, mistä ne olivat syntyneet. Päädyimme ottamaan lapsen pois hoidosta ja mies jäi hänen kanssaan kotiin muutamaksi kuukaudeksi.
Minusta perhepäivähoito ja pieni ryhmä on edelleen pienelle lapselle paras mahdollinen paikka, mutta omat huonot kokemukset veivät luottamuksen turvautua perhepäivähoitoon jatkossa, ja toivat meidät ihan tavallisen päiväkodin "asiakkaiksi". Päiväkodin aloittaminen kesken vuoden suuressa ryhmässä oli melko kivinen tie 2,5-vuotiaalle. Johtuen ryhmän luontaisista hylkimisreaktioista uuden ryhmäläisen tullessa kuvioihin ryhmääntyminen oli vaikeaa ja alku olikin konfliktien täyteistä ja välillä yhtä kotona kiukkuamista. Kesätauon jälkeen homma on kuitenkin alkanut sujua huomattavasti paremmin, ja lapsi on selkeästi löytänyt paikkansa ryhmässä pahimpien riitapukareiden siirryttyä isompien lasten ryhmään. Myös uusi lastentarhanopettaja on vaikuttanut ryhmän toimintan erittäin positiivisesti.
Tällä hetkellä ajattelen itse, että sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa tärkeintä on kasvattajan ja hoitajan pedagoginen asiantuntemus ja ajattelu. Perhepäivähoito voi olla lapselle aivan mahtava (ja varmasti päiväkotia stressittömämpi) kokemus, jos laadun takaa työlleen omistautunut ja lapsista aidosti välittävä hoitaja. Myös päiväkodissa lastentarhanopettajien välillä on eroja. Itse arvostan suuresti yliopistossa tarjottavaa LTO-koulutusta, joka tähtää ennen kaikkea opettajan pedagogisen ajattelun kehittämiseen. Uskon, että myös sosionomi voi olla hyvä lastentarhanopettaja, mutta oman rajallisen kokemukseni perusteella totean, että pedagogisen koulutuksen saanut lastentarhanopettaja on kyllä mielestäni varustettu erilaisilla valmiuksilla. Meidän lapsellemme on siunaantunut aivan ihana LTO, jonka toiminnassa pedagoginen ajattelu näkyy ja kuuluu. Hän tietää mitä tehdään, miksi tehdään ja osaa perustella valintoja ja käytettyjä menetelmiä myös meille vanhemmille. Lapsen viihtyminen päiväkodissa on selkeästi kasvanut asiantuntevan ja innostavan opettajan myötä.
Tällä hetkellä olen äärimmäisen tyytyväinen julkisen puolen päivähoitoon, omaan päiväkotiimme ja nimenomaan omaan lastentarhanopettajaamme. Lapsi jää joka aamu hyvillä mielin hoitoon ja kertoo kotona innoissaan, mitä kaikkea he ovat hoidossa päivän aikana tehneet. Kävimme syksyn alussa LTO:n kanssa varhaiskasvatuskeskustelun, ja luottamusta herätti se, että hän oli lyhyen ajan kuluessa selvästi oppinut tuntemaan lastamme ja havainnut hänessä samanlaisia asioita kuin me itse vanhempina. Oli helppo keskustella henkilön kanssa, joka oli selkeästi kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista ja hänen vahvuuksiensa tukemisesta. Toivottavasti saamme pitää tämän opettajan lapsemme elämässä vielä pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti