Töitä ja intohimoja

Taidan olla siitä onnellisessa asemassa, että todella pidän työstäni ja koen toimivani haastavissa ja mielekkäissä tehtävissä. Palkkaa nyt voisi ehkä vähän enemmän saada, mutta se ei ole koskaan ollut itselleni kynnyskysymys. Mieluummin teen sellaista työtä, josta nautin, kuin kovapalkkaista työtä, jossa stressiä ja epämiellyttäviä työtehtäviä on liikaa. Olen ollut nykyisessä työyhteisössäni erilaisissa tehtävissä jo jonkin aikaa, ja minun täytyy sanoa, että olen kovasti tykästynyt akateemiseen kulttuuriin ja maailmaan kaikista sen varjopuolista huolimatta. Työni on itsenäistä, luovaa ja saan työskennellä itselleni tärkeiden asioiden hyväksi. Työkaverit ovat fiksua ja mukavaa porukkaa, ja saman tieteenalan ihmisillä riittää aina kahvipöydässäkin mielenkiintoista keskusteltavaa.

Olen viime aikoina ollut töissä "yes woman" -asenteella. Olen käytännössä sanonut kaikkiin minulle ehdotettuihin asioihin kyllä. Viime keväänä tartuin mahdollisuuteen ja siirryin organisaation sisällä vaativampiin tehtäviin. Samoin sain kutsun liittyä erään tutkimusryhmän jäseneksi, mikä oli juuri se sysäys, jota itse kaipasin uskaltaakseni tarttua unelmaan väitöskirjatyöskentelyn aloittamisesta. Tänä syksynä olen ylittänyt itseni ja esiintymisjännityksestä huolimatta pitänyt mm. ex tempore esitelmän työprojektistani japanilaisille professorivieraille englanniksi sekä uskaltautunut esittelemään tutkimussuunnitelmaani kansainväliselle tutkimuksen arviointipaneelille. Tilaisuuksiin tarttuminen ja uskaltaminen ovat olleet hurjan voimaannuttavia kokemuksia ja olen saanut valtavasti itsevarmuutta työskentelyyni ja omien ajatusten esiin tuomiseen.

Matka duunariperheen lapsesta yliopiston akateemisessa kulttuurissa työskenteleväksi asiantuntijaksi (enkä vieläkään miellä itseäni asiantuntijaksi) ei ole ollut yksinkertainen, ja tätä tematiikkaa haluaisin käsitellä myös tulevassa väitöskirjassani. Suhtaudun melko intohimoisesti yhteiskuntaluokan käsitteeseen, ja vaikka aiheesta ei Suomessa saakaan ääneen puhua, ovat yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja luokkaerot myös meillä asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään. Meillä on niitä, jotka käyvät Stockmannilla ja niitä, jotka asioivat Tokmannilla. Toiset lentävät säännöllisesti etelän lämmöstä nauttimaan, toiset seilaavat Viking Linella Tukholmaan. Kaupungeissa tiedetään, mistä asuinalueelta kannattaa asunto hankkia ja missä päin asuvat ne, jotka eivät muualle pääse. Suosittelen ehdottomasti lukemaan Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjan "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa", mikäli aihepiiri kiinnostaa. Tulen varmasti aihepiiriä jatkossakin blogissani sivuamaan, sen verran mielenkiintoista on katsella maailmaa yhteiskuntaluokan näkövinkkelistä!