Päiväuniongelmia

Meillä on ongelma. Ja uskoakseni myös järjestelmässä on ongelma. Nimittäin päiväuniongelma. Meidän kolmevuotias ei ole nukkunut päiväunia pitkään aikaan. Kesä mentiin täysin ilman ja keväälläkin jo viikonloput nukkumatta. Ongelmana on päiväkoti ja pakkonukuttaminen siellä. Viikonlopun jäljiltä lapsi saa nukuttua pitkät yöunet 11-12 tuntia, mutta heti maanantaina vuorokausirytmi heittää häränpyllyä, kun päiväkodissa viedään pakkolevolle. Kyllähän siinä paatuneinkin päiväunivastustaja nukahtaa, kun hiljaisessa hämärässä huoneessa hyssytetään peiton alla kaksi tuntia.

Ongelmana on se, että nukuttuaan päiväunet lapsi ei nukahda illalla. Saamme hänet siinä 22.-22.30 välillä nukkumaan. Hermo on kireällä itse kullakin, mutta pahinta minusta on, että lapsen yöunet jäävät päiväunien vuoksi olemattomiksi. Mielestäni 3-vuotiaalle n. 9 tunnin mittaiset yöunet eivät kerta kaikkiaan riitä, eivätkä päiväunet korvaa täysin yöllä menetettyjä tunteja. Päiväkodista ehdotettiin päiväunien lyhentämistä ensin 45 minuuttiin ja sitten puoleen tuntiin, mutta vaikutus tuntuu olevan aivan sama, nukkui lapsi sitten 15 minuuttia tai täyden tunnin. Aamulla hän on rättiväsynyt herätessään, mutta illalla uni ei kerta kaikkiaan tule päiväunien vuoksi, vaikka univelkaakin olisi.

Ikävä kyllä päiväkodin käytäntö meillä on, että kaikki nukkuvat, myös isompien ryhmässä olevat. Ymmärrän sen, että henkilökunnan on tarpeen uniaikaan taukoilla, siivoilla ja tehdä valmisteluja tulevia päiviä varten, mutta sitä en ymmärrä, miksi toisissa päiväkodeissa päiväunettomille kuitenkin onnistutaan järjestämään jotain muuta hiljaista tekemistä. Monet päiväkodin käytännöt ovat valitettavasti peräisin suoraan päiväkotien syntyajoilta 70-luvulta, jolloin lapset tuotiin aamuseitsemältä hoitoon vanhempien lähtiessä tehdastyöhön. Yhteiskunta on muuttunut hurjasti, mutta päiväkoti junnaa edelleen paikoillaan monissa asioissa.

Päiväunet ovat todellinen ongelma meillä sekä lapsen rytmille että koko perheen hyvinvoinnille. Vanhemmilla on pinna kireällä, eikä iltaisin jää yhteistä aikaa parisuhteen hoitoon lainkaan. Lapsi ei saa tarpeeksi tärkeää yöunta ja varmaan päiväkodissakin repivät hoitajat hiuksiaan meidän uniongelmiemme ja ainaisen asiasta vääntämisen kanssa. Olen ajatellut ottaa päiväkodin johtajaan yhteyttä ja kysyä, olisiko heillä mitään mahdollisuuksia edes miettiä rakenteellisia muutoksia päiväkodin toimintaan ja pohtia keinoja järjestää hiljaista tekemistä päiväunittomille lapsille. Tämä kuitenkin onnistuu monissa muissakin päiväkodeissa. En usko, että olemme ainut perhe tämän ongelman kanssa.