sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Stressiä pukkaa

Eletään vähän liiankin jänniä aikoja. Tuntuu, että töissä en ole saanut pariin viikkoon oikein mitään aikaan. Mielessä pyörii vain se, että todennäköisesti en saa jatkaa nykyisessä työpaikassani vuodenvaihteen jälkeen. Töitä tehdään, että rahoitus löytyisi, mutta luulen sen kuitenkin olevan hyvin epätodennäköistä. Tuntuu, että kaikki tähän asti saavutettu valuu hukkaan eikä motivaatio aloittaa uusia työtehtäviä ole kummoinen. Ärsyttävää ja stressaavaa.

Olen viime päivät kirjoitellut ahkerasti työhakemuksia. Takaportti on onneksi aina auki, ja minulla on paikka, josta hyvin todennäköisesti saan töitä tilanteessa kuin tilanteessa. Palkkahan siinä kuitenkin laskee eikä työ varsinaisesti vastaa asiantuntemustani, vaikka läheltä liippaakiin. Mutta parempi sekin kuin ei mitään! Hirmu vähän tuntuu olevan oman alan paikkoja tällä hetkellä auki, ja jos työpaikka aukeaa, joudumme todennäköisesti sen perässä muuttamaan paikkakunnalta toiselle. Tämäkin vähän hirvittää, mutta minkäs teet. Pessimisti minussa on ehkä tällä hetkellä sitä mieltä, että mistään ei löydy työtä kilpailun avoimista paikoista ollessa niin hurjaa, ja todennäköisesti jään joko työttömäksi tai tyydyn kakkosvaihtoehtooni.

Optimistinen puoleni on toisaalta kehitellyt kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia potentiaalisissa uusissa työpaikoissa. Yksi erityisesti kutkuttelee mieltä. Työ sijaitsisi lapsuudenmaisemissani lähes samalla kadulla, jolla olen vauvana asustellut. Omat vanhempani asuvat lähellä, samoin paras ystäväni. Tukiverkostoa ja ystäväpiiriä löytyisi siis lähettyviltä, ja täytyy sanoa, että palaisin kotikonnuille erittäin mielelläni! Ehdin jo innostua tästä työpaikasta hurjasti, kunnes muistin...

Sen vauvakuumeen. Jos tulisinkin nyt raskaaksi, ja saisin uuden työpaikan, joutuisin jäämään äitiyslomalle reilun puolen vuoden kuluttua. Ei kovin hyvä juttu varsinkaan määräaikaisessa työssä. En kuitenkaan uskalla laittaa asioita sen varaan, että tulisin raskaaksi, joten työpaikkoja aion joka tapauksessa hakea. Jos lapsi ilmoittaa tulostaan, murehditaan sitten asioita uudestaan. Tässäpä sitä taas ollaan töiden ja naisena olemisen ristipaineissa. Toisaalta vauvakuume on kova, toisaalta voisi olla järkevää lopettaa se vauvan yrittäminen siksi aikaa, että tilanne selkenee tulevaisuuden kannalta. Raskautumista ei ehkä kuitenkaan kannattaisi lykätäkään, sillä uusi työpaikka ei todellakaan ole varma, ja voisin mainiosti tehdä "hanttihommia" äitiyslomaan saakka. Miten tämä voikaan olla näin hankalaa...

Tähän asti elämä on aina kantanut, ja asiat ovat järjestyneet. Nyt tuntuu, että vastoinkäymisiä on tänä syksynä tullut eteen tavallista enemmän. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitkä ovet aukeavat. En pidä yllätyksistä ja epätietoisuudesta, joten aika karseaahan tämä on. Stressaavaa ainakin. Tuntuu, että kotonakin olen kuin takapuoleen ammuttu karhu. Tämä Fok_it kuvaa jotenkin hienosti marraskuisia fiiliksiäni:




Ehkä joulukuu tuo hyviä uutisia tullessaan.

3 kommenttia:

  1. Voi, kaiken kaikkiaan tuttuja aatoksia. Toivotan heti ensi alkuun onnea työpaikan etsintään!

    Kyllä se on välillä ristiriitaista pallotella näiden roolien välillä. Voin tosin rohkaista siinä mielessä että tulin itse raskaaksi esikoisesta ehkä huonoimpaan aikaan. Tein tuolloin määräaikaisuuksia, vuoden, puolen vuoden, jopa lyhyemmissä pätkissä ja tulin raskaaksi juuri kun olin saanut eräänkin määräaikaisuuden. Hassuinta oli että se päättyi samana päivänä kun äitiyslomani alkoi joten eihän sitä ylläripylläri jatkettu. Jäin siis tyhjän päälle mutta en kadu hetkeäkään. Lykkäsimme aikoinaan puolella vuodella yrityksen aloitusta ollessani työtön, mutta kai siinä sitten voitti joku hällä väliä asenne ja usko siihen että työllistyn kuitenkin pitkällä tähtäimellä. Kuitenkaan minkään varaan ei kannata täysin laskea, varsinkaan töiden kun kuuntelee ja katselee uutisia ja irtisanomisten määrää.

    Meilläkin kaikki järjestyi - paremmin kuin hyvin, vaikka muistan kuinka minua vielä jokin aika sitten hirvitti.

    Toki se on järkevää hieman suhteuttaa sitä mahdollista raskaaksi tulemista siihen vallitsevaan tilanteeseen mutta silti sanoisin vauvakuumeilulle herkästi että go for it! Asiat järkkääntyy kyllä.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ada ihanasta tsemppiviestistä! Jotenkin tällaista kontrollofriikkiä ahdistaa, kun ei tiedä mitä on tulossa eikä voi yhtään suunnittella elämää eteenpäin. Varsinkin kun korkeasti koulutettuja työttömiä on nyt ennätysmäärä tällä hetkellä! Kuitenkin sitä jotenkin haluaa uskoa, että elämä kantaa, ja jos joku ovi ei aukea, niin sitten toinen. Lähinnä olen miettinyt, että jos tarjottaisiin töitä toiselta paikkakunnalta, en tiedä uskaltaisinko lähteä, varsinkin jos raskaana olisin. Täällä meillä kuitenkin on hyvä tukiverkosto ja lapsellakin kiva naapurusto, jossa on paljon rakkaita kavereita. Säälihän täältä olisi sinänsä lähteä.

      Vauvalla on kyllä lupa tulla jos on tullakseen, ainakin vielä tässä kuussa ;) Jos nyt jostain pätkähtäisi mukava työpaikka, niin voi olla, että lykättäisiin vauva-asiaa ensi kesään, varsinkin jos olisi määräaikainen sopimus tiedossa. Tämä vauvantekojuttu on nyt kyllä sattunut meillä tosi pahaan saumaan! :D No, ehkä ihme vielä tapahtuu ja tarjoavat minulle vakituista työpaikkaa tuosta nykyisestä lafkasta (in my dreams...).

      Poista
  2. Ehkä rekrytointipalvelu voisi auttaa etsimään sopivan ratkaisun. Myös silloin, jos ei aikeena ole tehdä töitä 40 tuntia viikossa. Minulla on itselläni parhaillaan mietinnässä uusi työpaikka. Rekrytontipalvelua olen harkinnut avukseni.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...