Jos tästä (toivottavasti väliaikaisesta) työttömyydestä jotain hyvää haluaa hakea, niin ainakin tohtoriopintoja varten työstämäni tutkimussuunnitelma on edennyt hienosti. On oikeastaan ollut ihan mahtavaa työskennellä kotoa käsin, uppoutua päivittäin seitsemäksi tunniksi tutkimuksen maailmaan ja kaikessa rauhassa antaa ajatusten lentää. Koirat ovat kuorsanneet kylki kyljessä vieressäni, ja tunti jos toinenkin on kulunut artikkeleita selaillessa ja Google-dokumenttia täydennellessä. Pienoinen tallennuspaniikki on jo iskenut, ja 18 sivua tekstiä on tiukassa tallessa parissa eri paikassa.
Tutkimuksen suunnittelu ja tekeminen on kyllä parhaillaan mahtavaa flow'ta, jolloin voi tuntikausia pomppia lähteestä toiseen ajatusten kiitäessä hurjaa vauhtia eteenpäin. Paras tunne on se, kun keksii vihdoin yhdistävän tekijän tai puuttuvan palikan tekstiin, ja oma kirjoitus näyttää taas hetken yhtenäiseltä ja kauniilta kokonaisuudelta. Kunnes löytää taas jonkin mielenkiintoisen uuden polun, jota voisi vielä kokeilla. Vaikeinta on tässä vaiheessa osata rajata ja yrittää olla tekemättä koko väitöskirjaa heti kerralla. Neljän vuoden prosessihan tämän pitäisi olla, ei kahden kuukauden rutistus. Välillä on toki sellaisiakin hetkiä, että koko homma takkuaa ja mistään langanpäästä ei tunnu saavan kiinni, mutta pääasiassa tämä on kyllä ollut todella antoisaa hommaa.
Tämän viikon lopussa olen luvannut lähettää ohjaajalleni ensimmäisiä tekstinpätkiä arvioitavaksi. Inhoan lähettää menemään keskeneräistä tekstiä, mutta eipä tässä kai muu auta. Ja sitä paitsi kirjoitustyötä saa vauhdilla eteenpäin, kun tietää, että pian täytyy saada jotain valmista esitettävää. Ohjaajani vinkkasi minulle jokin aika sitten myös eräästä rahoitushausta, joka voisi sopia tutkimukseni teemaan. Olisihan se ihan mahtavaa saada tutkimukselle rahoitusta jo tässä vaiheessa, ehkä peräti jo pariksi vuodeksi. No, toivoa saa, mutta tutkimusrahoitukset ovat niin kilpailtuja, että en nosta toiveita kovin korkealle tässä vaiheessa. Nyt nautin kuitenkin tästä meneillään olevasta prosessista ja siitä, että minun on mahdollista täyspainoisesti tutkimukseen paneutua. Perslihaksia tämä tosin vaatii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti