Taitaa olla taas se aika vuodesta, kun hankkiudutaan eroon joulupöhöstä, jätetään hiilarit pois ja suunnataan lenkkipolkua tallaamaan. Ruokavalio ja treeni ovat normaaliakin enemmän esillä, ja suoraan sanoen minulla alkavat pursuta laihdutusvinkit ja hyvän olon hehkuttaminen jo korvista. Kaikki ruoka-aineet tuntuvat olevan pahasta ja kenelläkään ei voi mitenkään olla hyvä olo, jollei syö puhtaasti (ei viljaa sokeria tai maitotuotteita) ja treenaa vähintään kolme kertaa viikossa.
Tuntuu, että ruokavalioissa on usein kyse kontrollista ja toisaalta myös identiteetin rakentamisesta ja itsensä korostamisesta. Syömällä tietyllä tavalla on mahdollista osoittaa, että tämä elämänalue minulla on hallinnassa, olen hyvä ihminen ja teen oikeita valintoja. Oman sosiaalisen statuksen voi osoittaa elämäntavoilla: minulla on aikaa, tahtoa, tietotaitoa ja resursseja panostaa ruokavaliooni ja hyvinvointiini, tehdä oikein ja erottua muista. En väitä, etteikö jollekin oikeasti voisi tulla hyvä oli tietynlaisesta ravitsemuksesta, mutta kyse on mielestäni usein myös oman itsen "brändäämisestä" ja identiteetin muodostamisesta tiettyjen kulutus- ja elämäntapavalintojen kautta.
Haluan ainakin ajatella, että itselläni on melko maanläheinen suhtautuminen ruokaan. Kunnon kotiruokaa, taitaa olla mottoni. Pidän ravitsevasta, maistuvasta ja suht terveellisestä ruuasta. Meillä ei noudateta mitään erityistä ruokavaliota, vaan tehdään itse suurin piirtein alusta alkaen tavallista kotiruokaa. Kinkkupastaa, chili con carnea, hernekeittoa, lihapullia, uunikanaa, kalakeittoa, jauhelihakastiketta ja niin edelleen. Eineksiä kyllä vältämme, mutta niitäkin lähinnä siksi, että itse tehty on niin paljon paremman makuista. Itse herkuttelen viikonloppuisin karkkipussilla (ja joskus viikollakin, mitä yritän välttää) ja välillä leivotaan pannaria tai mokkapaloja. Mielestäni ruoka on sekä polttoainetta, että nautinto. Kohtuudella voi syödä kaikkea. Painokin pysyy kurissa, kun arkena syö perusterveellisesti ja viikonloppuna voi sitten herkutella. Mahdun kokoon 38 ja olen siinä varsin tyytyväinen. All the right junk in all the right places ;) En juurikaan stressaa ruuasta, vaan syön sitä, mistä pidän ja mikä on suurin piirtein ravitsemussuositusten mukaista. Vaikka on kai tällainenkin suhtautuminen ruokaan eräänlainen tapa luoda identiteettiä. Olet sitä mitä syöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti