Taisin tänään oppia kantapään kautta jotain miesten ja naisten välisistä eroista ja riitelemisestä. Meillä yleisin riidanaiheuttaja taitaa olla kotitöiden jakaminen. Tänään riidan aiheena taisi alun perin olla kotitöihin/lorvailuun (lorvailu vai rentoutuminen, arvatkaa huviksenne kumpi meillä kumpaakin sanaa käyttää) käytetyn ajan määrä. Siitä se sitten laajenikin koiran lenkittämisestä kaikkia kotitöitä koskevaksi ja salamat sinkoilivat puolin ja toisin. Kumpikin halusi sanoa viimeisen sanan, ja erityisesti minä koin, että riitaa ei oltu ratkaistu, vaikka mies oli kertonut, miten aikoo kiistan kohteena olleen asian osaltaan hoitaa ja ongelman ratkaista. Minä vaan jatkoin ja jatkoin asian jankkaamista.
Ristiriidoissa taitaa usein olla taustalla naisten ja miesten erilaisuus. Mies etsii ja tarjoaa aktiivisesti ratkaisuja asioihin ja nainen kaipaa vastakaikua tunteilleen. Itse huomasin, miten riidellessämme kodinhoidollisista jutuista kyse oli lopulta itselleni jostain aivan muusta. Koin, että tunnetarpeisiini ei vastattu, ja vaikka mies esitti aivan järkeviä ratkaisuja ongelmiin, minä vaan jankkasin "mutta etkö sä ymmärrä" -mantraani. Uskon, naiselle olisi itse ongelman ratkeamisen sijaan tärkeämpää se, että mies huomioisi hänen tunnetilansa ja vastaisi hyväksynnän ja rakastetuksi tulemisen tarpeeseen. Mies kuvittelee ongelman ratkenneen, kun hän esittää loogisen ratkaisun ja hoitaa homman. Sitten ihmetellään, että mitä se nainen siinä vielä jaksaa vouhkata edelleen samasta asiasta, hommahan on jo ratkennut. Näin ainakin meillä.
 |
| Etkö sä TAJUA?! |
Riita taisi lopulta alkaa purkautumaan ja ratketa lopulta sillä, että itkeä tuhersin jotain tyyliin oikeastaan mä haluaisin vaan halauksen. Se taisi lopulta olla se juttu, mitä todella kaipasin. Ainakin itse teen kotitöitä ihan mielelläni, eikä loppujen lopuksi ole useinkaan kyse siitä, että toinen tekee enemmän tai vähemmän. Riitoja ainakin meillä pitkittävät minun tarpeeni tulla huomioiduksi tunnetasolla. Olo jää riidan jälkeen jotenkin kylmäksi, jos mies ei ole osoittanut ymmärtävänsä näkökantaani tai osoittanut välittämistä erimielisyyksistä huolimatta. Ja miestä varmaankin rasittaa se, että nainen ei huomioi hänen (usein tosi hyvää) ehdotustaan ongelman ratkaisuksi. Nämä kun muistaisi aina ristiriitatilanteissa...
ps. Työpaikka, jonka haastattelussa olin pari päivää sitten, meni yllättäen jollekulle muulle. Olin ilmeisesti väärän tieteenalan maisteri. Mistähän sitä taikoisi itselleen töitä?
Haha, meillä riidellään myös juuri näin! Riidellään lopulta jostain ihan muusta, kuin siitä ärsytyksen laukaisijasta. Yleensä riidellään siitä, miten PITÄISI riidellä. Mäkin inhoan sitä, että riidellessä (tai yhtä lailla huolista kertoessa) miehellä on hirveä tarve keksiä RATKAISU asiaan ja saada asia mahdollisimman pian selväksi. Mä taas haluaisin saada puhua ja tulla kuulluksi: jauhaa asiaa niin pieneksi, että sen lopulta saa nieltyä. Ja kainaloonkin haluan, vaikkei varmaan siltä silloin näytä. ;)
VastaaPoistaTyöpaikasta: HÖH! Olin edellisen tekstin jälkeen ihan vakuuttunut, tietenkin, että tärppää. Sen verran mussa kuitenkin on fatalistia (tai optimistia?), että uskon kyllä oikean polun aukeavan. Vaikka eihän tuommoisen sanominen mitään lohduta, kun se epätietoinen odottelu on turhauttavaa ja tuskallista. Kun ei tiedä, kauanko sitä jatkuu. Ihan siihen toiseenkin odotteluun viitatakseni... Pidän peukkuja, että oikeat polut alkaisivat pikimmiten hahmottua! :)
Hah, meilläkin harrastetaan välillä tuota "miten pitäisi riidellä" -kinastelua :) Ja todellakin, miehellä on myös huolista kerrottaessa tuo tarve keksiä ratkaisu! Meillä yleisin keskustelu menee varmaan näin, että minä sanon, että "mä oon vähän väsynyt", ja mies vastaa, että "mee nukkumaan". Höh! Oikeasti lauseeni varmaan tarkoittaa, että nyt väsyttää ja haluaisitko kuulla, mikä kaikki minut on saanut väsyneeksi. Voisi kai sen ehkä sanoa ääneen niin heti kerralla :D
PoistaTyöpaikasta yritän ajatella positiivisesti. Olisi tullut älyttömän kiireinen kevät paljon suunnittelua vaativassa työssä, ja todennäköisesti olisin tehnyt varmaan 10 tuntisia työpäiviä... mutta harmittaahan se nyt, että pitivät jotain toista parempana tehtävään. No, täytyy ajatella, että parempaa on edessä päin :) Ja positiivista on kai sentään tässä taloustilanteessa päästä edes työhaastatteluun!