Minua on tässä raskaudessa vaivannut ihan hirveä ruuanhimo. Ei edes makeanhimo tai sokerihiireys, vaan mieli tekee ihan perusruokaa - mieluiten valtavia määriä ja koko ajan. Lasken minuutteja siihen, kun saan syödä seuraavaksi ja hekumoin ajatuksella tulevien aterioiden sisällöstä. Hieman hirvittää, minkä kokoiseksi kroppa tämän raskauden aikana kasvaa. Viimeksi kiloja tuli 20, vaikka joka ikinen ja vähän lisääkin lähti imetyksen ansioista. Olin tämän raskauden alussa saman painoinen kuin esikoisen raskauden alkaessa, mutta tällä kertaa pyhänä vakaumuksena oli välttää ylimääräisiä kiloja ja syödä terveellisesti ja kohtuudella. Mutta tämä ruuanhimo - auta armias!
Olen mielestäni suhtautunut aina melko järkevästi ja armeliaasti omaan kroppaani. Se on ihan normaalipainoinen, kokoa 38 oleva naisvartalo. Pehmeää on siellä sun täällä sillä tavalla sopivasti. Nyt jostain syystä ajatus raskauskiloista hirvittää. Olen seuraillut tietyistä blogeista kateellisena hoikkia äitejä, joilla ei kasva kuin pelkkä maha ja kiloja tulee maksimissaan se kahdeksan. En tiedä, miten voisin saavuttaa saman, jos nälkä on tätä luokkaa raskauden aikana. Toivon, että nyt on kyseessä vain alkuraskauden pahoinvointiin liittyvä syöminen, kolmen tunnin välein ateriointi kun pitää pahoinvoinnin aisoissa. Annokset tuntuvat vain tällä hetkellä olevan rekkamiesluokkaa, mutta täytyy toivoa, että ruokailutahti tasaantuu alkuraskauden jälkeen, ja pääsen taas väsymyksenkin väistyessä liikkumaan.
Otin huvikseni kuvan vatsasta nyt rv 6+4. Pömppö näyttää kuvien perusteella suurin piirtein samalta, kuin 4 vuotta sitten rv 15... Kyse on luonnollisesti todennäköisesti vain turvotuksesta, josta toivon kuitenkin pääseväni mahdollisimman pian eroon. Voi kun sitä voisi vain olla tyylikäs ja hehkuva raskaana oleva äiti, enemmän kuin muumimammaa muistuttava hahmo... Se siitä armeliaisuudesta itseään ja kroppaansa kohtaan näemmä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti