Raskausviikko 5+

Hieman on ollut hiljaista blogin puolella, ja se kertonee jotain aivan jäätävästä väsymyksestä, joka tällä viikolla on tähän rouvaan iskenyt. Olen oikeastaan ihan iloinen, että ei tarvitse olla töissä kärvistelemässä tämän uupumuksen ja kymmenkiloisten silmäluomien kanssa. Olimme tällä viikolla sukuloimassa isovanhempien luona ja samalla serkkuni pohjalaisissa häissä. Nukuin päivittäin parin tunnin päiväunia ja yölläkin keräilin kevyesti vielä kymmenisen tuntia lisää unta kalloon. Äitini taisi hieman jo epäillä jotain, mutta korrektisti ei udellut mitään vatsanseutuun viittaavaa. Häät selvitettiin alkoholittomien juomavalintojen kera onnistuneen huomaamattomasti. Oli muuten aivan ihanat ystävänpäivähäät, joissa juhlistimme lukiosta saakka yhtä pitäneitä kyyhkyläisiä. Ja miten se aina onkin niin, että sillä sekunnilla, kun urut parahtavat kirkossa soimaan, aukeavat minulta kyynelkanavat välittömästi!

Olen nähnyt viime öinä vauvaunia. Joka unessa olen saanut tytön. En tiedä, kertooko tämä enemmän äidin toiveesta kuin vatsassa kasvavan kromosomeista. Jotenkin olen aina ajatellut, että saan tyttöjä. Sanomattakin on selvää, että ensisijainen toive on täysiaikaisena syntynyt terve lapsi, mutta jos saa esittää lisätoivomuksen, olisi se toinenkin tyttö mielestäni ihana. Toisessa näkemässäni unessa olin unohtanut kertoa äidilleni raskaudesta, ja jouduin vauvan synnyttyä rv 36 kertomaan, että hänestä on tullut toistamiseen isoäiti. Samassa unessa esiintyi myös intialainen antikristus, joten kovinkaan paljon en näistä unista menisi päättelemään.

Tällä viikolla siis ohjelmassa nukkumista, lievää yökkimistä, valtavaa nälkää ja jatkuvaa tissikipuilua. Vatsallaan ei tunnu kovin hyvältä nukkua. Uutta viikkoa kohti mennään odottavaisin mielin. Viikon kuvasaldo on jäänyt nollaksi, mutta mieleen tuli, että täytynee ehkä kasvavasta kummusta silloin tällöin alkaa kuvia räpsimään.