Raskausviikko 3+

Jonkinlainen pieni innostus ja ehkä jopa varovainen uskallus varmuuteen tämän raskauden suhteen on alkanut vallata mieltä. Olo on parempi ja luottavaisempi kuin keskenmenneessä raskaudessa. Tämä johtuu ehkä siitäkin, että keskenmennyt raskaus oli lähes oireeton, ja nyt oikeasti tunnen, että jotain kropassa tapahtuu. Tähän viikkoon on mahtunut metallin makua suussa, jomotusta ja vihlontaa alavatsalla sekä viimeisimpänä melkoista väsymystä. Olen päättänyt suhtautua positiivisesti, meni syteen tai saveen!

Raskausviikot vaihtuvat sopivasti aina sunnuntaisin, joten ajattelin jatkossa kirjata ylös raskauteen liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia viikonloppuisin raskausviikkopostauksissa. Itseäni harmittaa, että esikoisen ajalta ei jäänyt mitään kirjallista materiaalia siitä, miten raskaus eteni. Sen vuoden kalenterinkin olen tainnut heittää jo menemään. Nyt olisi sitten mahdollisuus kirjata ylös raskauteen liittyviä asioita heti alusta asti. Hieman uhkarohkealta tämä ehkä tuntuu, kun raskaus on näin alussa, mutta ei se pelaa joka pelkää. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että minulla on kaikki mahdollisuudet normaalisti etenevään raskauteen keskenmenosta huolimatta.

Ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein tosiaan rv 3+5. Tuloksena oli haalea, mutta selvästi näkyvä viiva. Jotain olin aavistellut jo viikon mittaan, mutta en ollut antanut itselleni lupaa uskoa, että voisin tosiaan olla raskaana. Varmistustestin tein tänään rv 4+0, ja huomattavasti paremmin näkyvä viiva tuli näkyviin heti testitikun kastuttua. Pelontäyteiset ensireaktiot ovat vaihtuneet varovaiseen toiveikkuuteen ja onnellisuuteen. Ehkä pääsen käyttämään niitä kaapissa odottelevia mammafarkkuja ensi kesänä!

Tässä vielä perjantaisen ja tämän aamuisen testailun tulokset. Hienosti on ainakin viiva vahvistunut.