3,5-vuotias alkaa olla jo sen ikäinen, että ensimmäisiä myös vanhemmalla iällä tietoisuuteen palautettavia muistoja aletaan luoda. Joulu on erityistä aikaa, ja toivon lapselle jäävän mieleen paljon ihania muistoja. Itse muistan lapsuuden jouluista malttamattoman odotuksen, hautausmaalla käynnit ja punaiset jouluverhot. Äidin kanssa leivottiin piparit ja joulupullat. Meillä oli joulupukin muotoinen kalenteri seinällä, jonne äiti piilotti vuoropäivin meille pikku yllätyksiä. Kuusen koristelin aina sisarusteni kanssa, muistaakseni aattona. Isä luki aattona jouluevankeliumin Raamatusta.
Omalle lapselle haluaisin, että joulusta jäisi yhtä kutkuttavia ja lämpimiä muistoja. Olemme valmistelleet yhdessä joulua, käyneet adventtikirkossa, sytytelleet kynttilöitä ja leiponeet pipareita. Huomenna teemme oikein kunnon joulusiivot, joihin pienikin saa osallistua oman huoneensa järjestämällä. Aattona laittaudumme yhdessä näteiksi ja käymme ikkunoista kurkkimassa, joko pukkia näkyisi. Käymme päivällä sukulaisissa ja illaksi tulemme omaan kotiin joulun viettoon ja pukkia odottelemaan. Hautasmaalla saatamme vierailla muualle haudattujen muistomerkillä, onhan se tuossa kävelymatkan päässä. Kynttilän haluaisin käydä sytyttämässä syksyllä menettämämme lapsen muistolle.
Kauniita joulumuistoja, ja kovin tutun kuuloisia. Hauskaa kyllä huomata, miten nämä meidän lasten ikäiset jo innoissaan touhuavat joulua ja tosiaan, pysyviä muistoja voi syntyä. Ihanaa ja rauhaisaa joulua teidän perheelle!
VastaaPoistaKiitos samoin myös teille! Saa nähdä, malttaako tuo meidän lapsukainen edes ensi yönä nukkua, kun niin jännittää! :)
Poista