Espoossa kohistaan voista. Hesarin artikkelin mukaan joukko espoolaisia vanhempia on noussut barrikadeille taistelemaan lastensa oikeudesta saada margariinin sijaan päiväkodissa voita leivän päälle (mieluiten luomua). Vanhemmat toivovat myös rasvaisempaa maitoa, enemmän kasviksia sekä sokerin ja vaalean leivän vähentämistä. Hienoja tavoitteita minustakin! Toisaalta tekee mieli kysyä, onko jokin pielessä, jos vanhemmat suhtautuvat niin neuroottisesti lastensa ruokailuun, että päiväkotiin pitäisi saada tuoda omat eväät?
Nykyään tiedostavia ruokailijoita löytyy todella paljon. Ravinnosta hankitaan itsenäisesti tietoa eri lähteistä ja asetutaan helposti vastustamaan suomalaisia asiantuntijoitakin ravintosuositusten suhteen. Paniikki ruokailun suhteen tuntuu kiihtyvän, ja keskenään ristiriitaista tietoa on saatavilla eri lähteistä. Jokaisesta on tullut asiantuntija, joka osaa itse määritellä sen oikean ruokavalion.
Itse suhtaudun ruokailuun melko rennosti. Tykkään, että ruuan täytyy olla hyvän makuista, nälän poissa pitävää ja monipuolista. Käytän huoletta kermaa ja voita, syön viikonloppuisin sokeria leivonnaisissa ja karkeissa mutta pyrin myös pitämään arkiruokailun suhteellisen terveellisenä ja syömään lautasmallin mukaisesti. Aina ei onnistu, mutta 80% ruokailustani on varmasti ihan terveellistä perusruokaa. Milloin ruokaan oikein alettiin suhtautua niin neuroottisesti? Tarvitseeko ihminen itselleen väkisin jotain kontrolloitavaa? Minä tykkään hyvästä ruuasta, ja mielestäni ruoka on yksi elämän suurimpia nautintoja. Nautin siitä siis hyvillä mielin, kohtuudella.
Tässä päivän joululaulu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti