Valitsin tämän päivän kappaleeksi "Jouluyön rauhan". Olen melkoinen stressi-Erkki monen asian suhteen, ja varsinkin työasiat stressaavat, vaikka taloudellisesti tulemmekin selviämään. Olisihan se nyt kiva olla koulutustaan vastaavassa työssä, jossa viihtyy! Mutta on se vaan masentavaa, kun saa sähköpostiviestin, jossa kiitetään hakemuksesta ja todetaan, että samaan työpaikkaan on ollut lähes 200 hakijaa...
Rauhaan pyrin kuitenkin itseni pakottamaan, ja etsimään positiivisia puolia mahdollisesta työttömyydestä tai tilapäisistä hanttihommista. Aikaa jäisi tutkimussuunnitelman työstämiselle ja kenties myös satunnaisille vapaapäiville lapsen kanssa. Kunpa sitä vaan osaisi ottaa rennosti ja lakkaisi vaatimasta itseltään liikoja.
Tässä kuitenkin päivän joululaulu, vuodesta toiseen yhtä mahtipontisen ihana :)
Tässä kuitenkin päivän joululaulu, vuodesta toiseen yhtä mahtipontisen ihana :)
Meillä 3-vuotias muuten totesi aamulla, että "mä rrrrakastan joulua". Äitinsä tyttö <3
Annan tällaisen tiivistelmäkommentin:
VastaaPoista- Toivottavasti perjantaina joudut aloittamaan pitkän tipattoman kauden. Toivon todella. <3
- Mulla on ollut viime aikoina (tai noh, vuosi sitten) hyvin samanlaisia "kiitos hakemuksesta, niitä tuli 1800 ja taso oli korkea!"-meilejä sähköposti täynnä ja on ollut tosi vaikea uskoa itseensä, ammattitaitoonsa ja viehätysvoimaansa (ja noh, yhä ollaan samassa suojatyöpaikassa…).
- Päiväuniongelma! Symppaan! Meillä valvomisen (ja sen noidankehän) lisäksi ongelmana on se, että esikoinen on ahdistunut siitä, että "pakotetaan" nukkumaan. Argh!
Mukana täällä siis joulukuussakin! :)
Minäkin toivon sitä tipatonta, olisi todella tervetullutta! Vaikka täytyy kyllä myöntää, että viimeksi olen alkoholia nauttinut kesäkuussa, että eipä se paljon elämää muuttaisi :D Ja nyt tällä viikolla ehkä jopa kahdesti, ihan tässä pääsee villiintymään (jos pääsee)! Ada jos luet tätä, niin sinun suosituksestasi nautin muuten tapojeni vastaisesti lasin sitä punaviiniä maanantaina. Ja oli kyllä niin taivaallista pippuripihviä sen kanssa, että...
PoistaNo ei kyllä paljon mieltä nostata nuo miljoona muuta hakijaa samaan työpaikkaan... ei ole oikein keinoja erottua massasta, jos ei ole sitten tsiljoona vuotta työkokemusta ja jotain udmurtin kielen taitoa, jota sattumalta kyseiseen paikkaan vaaditaan. Tähän mennessä olen päässyt töihin lähinnä hyvällä tuurilla ja suhteilla. Ja kerran ilmeisesti pärstäkertoimellakin: kuulin huhua, että CV:täni tarkasteltassa joku neropatti oli hihkaissut, että tuon näköinen me ainakin palkataan... En tiedä pitäisikö närkästyä vai ottaa kohteliaisuutena. Nyt täytyy toivoa, että hyvä tuuri jatkuisi (tai pärstäkerroin vakuuttaisi) ja jostain maagisesti tarjottaisiin töitä... No, onneksi on sentään se plan B, johon voi turvautua.
Kiva kun olet mukana! :)